Ylityöllistetty, mutta alipalkattu koira

"Moi, mie oon Saaga ja mie keksin uuden kerjäys-
asennon. Enkä mie oikeesti saa olla sohvalla."

Hehe, otsikko kertoo puolestaan (ainakin tuon ylityöllistymisen kohdalla). Saagalla on ollut nyt sorsastuskauden aikaan hirveesti tekemistä (niinkun varmaan useimmilla muillakin noutajilla): se on ollut paljon Jonin kaa metällä ja muutaman kerran niitä on pyydetty avuksi muille porukoille, joilla ei ole ollut koiraa tai koira ei oo noutanut. Yhtenä iltana Saaga nouti melkein 30 sorsaa.Harmi, et meille ei tullut niistä kuin neljä, koska Joni ei ehtinyt itse ampua lintuja kun sen piti keskittyä ohjaamaan koiraa, kun muut ampui sorsia niin paljon. Sen illan jälkeen koira oli kyllä todella väsynyt. Sitten se saikin loppuviikon pitää vapaata.

Ollaan muutenkin pidetty Saagalla vapaapäiviä säännöllisin väliajoin, jotta motivaatio ja into työskentelyyn ei loppuisi. Saaga nauttii noutamisesta todella paljon, mutta into voi nopeasti lopahtaa jos koira ajetaan ihan loppuun asti. Koiran omistajan pitää ymmärtää koiran rajat, koska ainakin meiän koira peittelee väsymistään viimeseen asti. Tottakai henkisen jaksamisen lisäksi fyysinen jaksaminen ei etenkään näin nuorelle koiralle ole itsestäänselvyys (eikä kyllä vanhemmillekaan). 

Saaga noutaa edelleen siis todella hyvin, mutta nyt se on välillä alkanut tekemään sitä, että juoksentelee sorsan kanssa muutaman kunniakierroksen ennenkuin tuo sorsan luokse. Se ei onneks mitenkään pureskele sitä ja tuo (sitten kun tuo) sen vierelle käteen asti. Tietenkään tuommosta ei missään kokeissa katottas hyvällä, mutta se nyt ei meitä haittaa, koska tärkeintä on, että se tuo sorsan ehjänä takaisin. Höpsö koira.

Meillä oli yhessä vaiheessa luntakin jo ihan reilusti, mutta niin ne
vaan kävi räntäsateessakin hakemassa meille sorsia.

Myö käytiin torstaina pitkästä aikaa mejäilemässä. Mie siis liinan päässä. Seurana meillä oli Mari Minni-koiransa kanssa. Tarkotus oli tehdä kutakuinkin koemittaiset ja -muotoiset jäljet, mutta molemmat oli unohtanut kompassinsa kotiin, joten jäljistä tuli mitä tuli. Saatiin kuitenkin jotain aikaseks. Käytiin Jaamankankaalla, missä on siis todella helppoa tuo maasto. Tarkoitus oli vaan palautella mieliin koko touhun ideaa. 

Saaga jäljesti jälleen kerran hyvin. Se nyt ihan normaalisti jätti makaukset merkkaamatta, kuten videosta huomaa, että se vaan nätisti menee yli. Alussa sitä sai taas jarrutella aika reippaasti (kuten myös lopussa ennen kaatoa), mutta ymmärtäähän innostuksen, kun raukka ei oo aikoihin jäljestänyt, vieläpä tuoreella jäljellä. Välillä se teki tarkastuslenkkejä, mutta luulen että sen jäljestys oli välillä jopa hieman huolimatonta, koska se tosiaan oli niin innoissaan. 

Tässä on torsain jäljestystreeneistä video. Valitettavasti se on pitkä, mutta en osannut sitä editoida millään. Tuossa näkyy kuinka Saagaa ei makaus oikein kiinnosta. Mie ihan normaalisti "matkustan" mukana ja kahtelen maisemia kun koira työskentelee niin hyvin... Kyllä muuten huomattiin, että on pirun vaikeeta koittaa kuvata ja kerätä merkkejä samaan aikaan :D Jostain syystä video meni aika huonolaatuiseksi kun latasin sen tuonne, mutta kyllä siitä sen verran selvää saa.

Kiva oli kyllä käydä mejäilemässä pitkästä aikaa. Kiitos Mari :) Pitänee yrittää vielä ennen lumien tuloa käydä tekee jälki, että ei taidot ihan unohdu sitten talven aikana. 

Palaillaan, tsau!
- Leena