Kesäfiiliksiä

Paljoa en ole viimeaikoina ehtinyt kertomaan muista, kuin vain mejäjutuista. Onhan Saagan kesään toki muutakin mahtunut. Mutta koska kuvat kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa, taidankin jakaa kuvina otteita Saagan kesästä.

Noutohommista meillä on ollut taukoa. Ollaan toki käyty tennispalloa heittämässä, mutta oikeat treenit ovat kyllä jääneet välistä. Mejä voi olla osasyy tähän... Sorsan metsästyshän alkoi tällä viikolla ja Joni onkin Saagan kanssa koko viikon metsällä. Tuosta mehtäreissusta ajattelin kirjotella sitten erikseen, kunhan saan tekijät kotiin.  Kyllähän sitä edellisellä viikolla tuumattiin, jotta pitäisikö Saagalle jokunen keppi käydä heittämässä ennen metätyksen alkua. Treenitauko noutojutuista on osoittautunut kyllä ihan hyväksi asiaksi: intoa Saagalla on enemmän, kuin koskaan. Tietenkin perustottelevaisuutta tulee harjoiteltua päivittäin, joten varmaan sen vuoksi koira toimii myös metsällä täydellisesti. Se tekee kaiken silleen, kuten käsketään. Ja heti, kun pyydetään. Metällä se on kyllä kuin eri koira. Aivan uskomatonta. 

Saagan kesäsävy.

13.7. Saaga täytti kaksi vuotta.

Saagakin nauttii auringosta. Se saattaa maata terassillakin
auringossa jopa puoli tuntia. Luulis, että mustalle koiralle
tulee kuuma...

Veneilemässä.

Ei, meillä ei koira saa olla sohvalla. Meillä ei koira saa myöskään kerjätä.

                                           Ruoan lisäksi myös mustikat ovat herkkua. 

                                          Saaga sekosi, kun tulin kotiin.

Juoksujen myötä alkoi masennuskausi...

... joka kesti ... 

... ja kesti ...

... ja kesti. Metsälle päästyään se on jälleen pirteä oma itsensä. 

Kerkesipä Saaga "auttamaan" puutarhahommissakin - jälleen kerran.

Kesäähän on toki vielä jäljellä, joten nautitaan siitä nyt vielä kun voi. 

- Leena

Kolmas kerta toden sanoo

Viime viikonlopun vietin meidän oman noutajakoirayhdistyksen mejäkokeessa Juuan Petrovaarassa. Koska matka sinne saakka on melko pitkä, yövyimme Saagan ja muiden toimikuntalaisten kanssa majalla. Sää oli koko viikonlopun melko kostea... lauantaina tuli useita ihan kunnon sadekuuroja, samaten sunnuntaina. Vaan eipähän ollut kuuma, mikä oli tietenkin koirien kannalta hyvä asia. Kokeen tuomareina olivat Marja-Maija Pyykkönen (ylituomari), Markku Hassinen ja Martti Hirvonen.

Jälkien tekeminen meni meillä kyllä hyvin. Maastot olivat mielestäni todella hyvät: vaihtelua oli paljon, mutta silti mahdotonta ryteikköä ei ollut. Myös riistaeläinten jälkiä ja jätöksiä havaittiin jonkun verran.

Tältä näytti lauantaiaamun sää Juuassa.

Sunnuntai (koepäivä) meni minulla aika nopsakasti, eikä odottelua kovin paljoa tullut. Ennen opastustani oli kaksi avokoiraa, joten reilun tunnin hengailun jälkeen lähdin jo odottelemaan sorkkaa ja tuomaria. Opastuksessa ei ollutkaan mitään ihmeempiä ja jäljestävä koira suoriutui hyvin. On aina ilahduttavaa, että itse tekemältä jäljeltä tulee hyvä tulos.

Opastukseni jälkeen odottelin yhden voi -koiran suorituksen, jonka jälkeen pääsimme Saagan kanssa jäljelle. Jälki oli melkein 23 tuntia vanha. Lähes koko jäljestämisen ajan satoi kaatamalla vettä. Tuomarina meidän jäljellä oli Marja-Maija, joka on tuomaroinut meitä kerran aikaisemmin (avossa).

Rauhoitin lähdön ja mielestäni Saagakin oli normaalia rauhallisempi. Virtaa sillä kyllä jälleen riitti ja sain ihan koko painolla kenottaa liinan päässä, että sain vauhdin sopivaksi. Meidän jälki oli tehty maastoon, joka oli pääsääntöisesti suota, mutta etenkin loppupätkästä oli sitten hakkuuaukeaa paljon. Jälki oli erittäin haastava tuulen ja runsaan sateen takia. Lisäksi jäljellä oli to-del-la monta ojaa ja kaatunutta puuta. Ne olivat minun murheen kryyni jäljen ajan, joten en paljoa ehtinyt murehtimaan sitä, että jäljestääkö se koira hyvin vaiko ei.

Meidän jäljellä oli ihan vaan muutama oja.

Alkupätkä jäljestä meni hyvin. Katkokulma oli tehty hakkuuaukolle ja koiran käytöksestä huomasin itsekin katkon olevan siinä kohdassa. Ihmettelin, kun Saagalla meni ihan tolkuttoman kauan katkokulman selvittämisessä ja se yritti vain hakea sitä vasemmalta. Yleensä se on ollut sille ihan helppo nakki. Oli kuulemma tuullut aivan väärästä suunnasta, eikä koira voinut hakea jäljen jatkoa ilmavainulla, jota Saaga on nyt aika kiitettävästi oppinut käyttämään. Saaga on tuomarin sanoin "vahvasti vasentassuinen", jonka vuoksi se yritti hakea jatkoa vasemmalta. Jossain vaiheessa koira jo vähän kyllästyi ja alkoi järsimään keppiä. Siinä vaiheessa kehotin sitä ("jälki"), ja kuinka ollakaan, koira lähti määrätietoisesti oikeaan suuntaan jatkamaan jäljestystä.

Katkokulman jälkeen tulivat kuvioon hirvien jäljet. Emo ja vasa. Jälkiä ja makuupaikkoja oli paljon, ja ne pyörittivät Saagaa aika pitkän aikaa. Jäljet olivat kuulemma niin tuoreita, että makaukset olisivat vielä olleet lämpimiä, jos olisi kokeillut... Tuoreudesta kertoi myös se, että kaatosateessa mudassa olevat jäljet olivat edelleen todella selviä. Liekkö meitä lähteneet karkuun... tiedä häntä.

Lopulta päästiin kaadolle aikamoisen kaartelun jälkeen. Tuomari sanoi heti, että ollaan tyytyväisiä, että päästiin loppuun asti. Jälki oli jo itsessään erittäin vaikea, koska pitkä matka jäljestä oli aukealla. Lisäksi oli satanut niin paljon, että haju oli levinnyt isolle alueelle. Ja sitten vielä ne hirven jäljet. Huh! Olen kyllä erittäin tyytyväinen Saagaan, ettei se antanut oikeiden jälkien haitata. Tää oli todella hyvä jälki myös treenimielessä. 

Aikaa meillä meni 45 minuuttia! Ei ihmekään, kun tuntui, että oltais oltu metässä ikuisuus. Ennen tätä meidän pisin aika, joka ollaan jäljellä oltu, on puoli tuntia. 45 minuuttiahan on periaatteessa se yläraja, joka jäjestykseen saa kulua. Tuomari oli kuitenkin sitä mieltä, että aikaa olisi voinut mennä enemmänkin, sillä koira työskenteli koko ajan etenevästi. Tuomarin mielestä myös haastava sää täytyy ottaa huomioon kelloa katsottaessa. 

Arvostelu: 

Jäljestämishalukkuus 5/6
Jäljestämisvarmuus 10/12
Työskentelyn etenevyys 9/10
Lähdön, kulman, makauksen yms. selvittämiskyky 8/14
Käyttäytyminen kaadolla 3/3
Yleisvaikutelma 5/5
Yht. 40 VOI1

Ohjattu lähtö. Jarrutetaan sopivavauhtiseksi vauhdiksi. Polveileva jäljestys koko matkan. Kulmat 1 ja 3 takakautta selvitellen. Katkokulma vie kauan aikaa, kehotuksesta selvittää katkon. Makauksista 1, 3 ja 4 kävellään yli. Toisen hakee sivusta. Koira etenee paljon pyörähdellen jäljellä jokaisella osuudella, joka vie aikaa. Haastava jälki, joka opettaa ohjaajaa ja koiraa. Sorkalle hieman sivusta, jonka ottaa suuhun.

Kiitos jälleen kaikille! Oli taas ihan parasta, vaikka keli oli kesäisen kostea. 

- Leena 

Kotona kokeen "jälkipyykki" (kirjaimellisesti).