Joulukuista mejäilyä

Viime sunnuntaina kävimme tekemässä Marin kanssa koirillemme jäljet pitkästä aikaa. Hyvin ehdittiin ennen lumien tuloa; jo seuraavana päivänähän lunta alkoi satamaan ihan huolella. Saagalle ja Marin Elalle tehtiin ihan verijäljet, Marin toinen koira Minni sai pk-jäljen. 

Mari oli tehnyt Saagalle hauskan jäljen, joka ei noudattanut ihan normikaavaa. Jäljellä oli neljä tai viisi makausta, kaksi erilaista lyhyttä katkokulmaa ja jälki mutkitteli paljon. Tällaisia jälkiä pitäisi mielestäni tehdä enemmän, koska tuollaiset jäljittelevät enemmän sitä kolarihirveä, kuin (Suomen) koejälki. Maasto oli ihan mukavaa mejäilyyn: pieniä kukkuloita, kosteikkoa, muutama oja ja vähän myös jotain puskaa siellä oli (niitä sain nimittäin kierrellä siellä ihan kunnolla).

Jäljen Saaga suoritti ihan ok:sti. Alkuun se oli luonnollisestikin tosi innoissaan, mutta loppumatkastahan vauhti aina hidastuu eikä koiraa tarvitse jarruttaa niin paljoa. Makauksille oli laitettu pieniä paloja juustoa, joiden avulla Saaga merkkasikin osan makauksista pysähtymällä. Yhdeltä makaukselta se meni ohi, mutta palasi vielä merkkaamaan sen eikä edes syönyt juustoa!! Jee. Mutta tosiaan muutama makaus jäi huomiotta. Hiljaa hyvä tulee. Katkokulmissa ei ollut ongelmaa; ne ratkaistiin lenkittämällä.

Elan jäljen kaadolle laitettiin nakkipurkki, että saataisiin nuori koira innostu-
maan sorkasta. Oli Ela kyllä nakeista huolimatta innoissaan.

Tyytyväisyyttä havaittavissa. Maassa oli tosi ohut lumipeite,
mutta vielä tuona päivänä metässä lunta ei ollut, joten jäjet
oli ihan hyvä tehdä.

Lopuksi koirat saivat leikkiä ja juoksennella yhdessä ihan kunnolla. Ensin työt, sitten huvit. Kyllä sitä koira vaan tarvitsee koirakavereidenkin seuraa välillä. 

Nyt joululomaillaan!

- Leena