Uskomatonta, mutta totta: piirinmestaruus!

Huom. Tämä teksti on kirjoitettu jo heti piirinmestaruuskilpailun jälkeen, mutta kuvien siirtämisessä minulla meni tovi jos toinenkin. Sen vuoksi julkaisen tämän vasta nyt joulun kunniaksi. ;) 

Nyt en äkkiseltään muista kirjoitinko kuluneen kesän mejäkoesuunnitelmista tänne mutta ainakin kovasti mainostin keväällä muille, että jos saan Saagan valioksi alkukesästä, en välttämättä sitä ilmoita kokeisiin sen jälkeen. Toisin kävi. Kyllähän sitä yhden kokeen maltoin meidän osalta perua, ja heinäkuun alun Uimaharjun Koiraklubin kokeeseen osallistumistakin jahkailin melkeinpä viimehetkille saakka. Onneksi osallistuimme. Onneksi osallistuimme myös meidän Noutajakoirayhdistyksen kokeesseen Juukaan. Näiden kokeiden tulosten perusteella pääsimme Saagan kanssa piirinmestaruuskilpailuun (Pohjois-Karjalan Kennelpiiri)! 

Piirinmestaruus oli 28.8.2016 Koverossa, Karjalan Spanielit ry:n järjestämänä. Tuomarina oli Petri Pelkonen. Mainittakoon tähän väliin, että Petriltä sain todella arvokkaita vinkkejä ja neuvoja myös oppaana toimimiseen. Koeviikonloppu meni normaalin kokeen tavoin: jälkientekopäivä oli lauantai ja sunnuntai oli koepäivä. Yritin ottaa viikonlopun mahdollisimman rennoin mielin. En yleensäkään enää kokeessa juurikaan jännitä, mutta kyllä sitä pientä jännitystä oli ilmassa kun tiesi kyseessä olevan kilpailu, jonka voittaja pääsisi SM -kilpailuun. Yritin olla ajattelematta sitä. 

Metsän antimia. Harmi, ettei sattunut poimuri mukaan.

Sunnuntaina tuomarinpuhuttelun ja laukauksensietotestin jälkeen lähdettiin maastoon. Toimin oppaana jäljellä numero kolme, joten meninkin aika heti jäljille odottelemaan opastusvuoroani. Saaga sai arvonnassa jäljen numero kuusi eli päivän toisiksi viimeisen jäljen. Saagalla oli melkoisen pitkä päivä odotella jäljelle pääsyä, mutta parhaani mukaan pidin sille seuraa ja ravitsin sitä koitosta varten (käytössämme oli tuttuun tapaan FitDogin tuotteet). 

Tuomari Petri Pelkonen seuraa laukauksen sietotestiä. Saaga keskellä.

Saaga jäljesti toiseksiviimeisenä, ja odottelu alkoi sitä jo tympimään.

Saagan jälki oli aika raskasta maastoa kulkea: alkumatka oli soista maastoa, jossa kasvoi rutkasti suopursua. Itsekin piti kävellessä jalkaa nostaa lähes lantion korkeudelle, ettei kompastuisi suopursuihin. Lisäksi ne haisivat (tuoksuivat) omaankin nenään tosi voimakkaasti, saati sitten koiran nenään. Myös ojia oli toistakymmentä. Loppumatkasta oli paljon kaatunutta puuta (osa oli kaatunut edellisen yön Rauli -myrskyssä). Oma kulkemiseni tuntui niin vaivalloiselta, että tuntui että koirakin hapuili ympäriinsä vaikkei se sitä ilmeisesti juurikaan tehnyt. Ehkä pitäisi omaa kuntoa parantaa, niin ei tuntuisi aina niin raskaalta ;) Kaiken tuskailuni tiimoilta huomasin kuitenkin yhden supertärkeän jutun: Saaga pysähtyi yhdelle makaukselle nuuhkimaan ja kattoi meitä ihan sillä ilmeellä, että "näitkö nyt varmasti?"! Se on tehnyt tuon saman nyt kahdessa kokeessa... Ehkä se ensi kerralla pysähtyis jo sitten kahdelle makaukselle.

Mutta tässäpä tuomarin mielipide Saagan suorituksesta:

(Jäljen ikä: 23 h 34 min)
Jäljestämishalukkuus: 6/6
Jäljestämisvarmuus: 11/12
Työskentelyn etenevyys: 10/10
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen: 10/14
Käyttäytyminen kaadolla: 3/3
Yleisvaikutelma: 5/5

= 45 p.

Hyvä, rauhallinen lähtö. Koko matka jäljen päällä tai sen välittömässä läheisyydessä. 1. kulma oli katko, jossa veretyksen lopussa pieni taustan tarkistus ja nopeasti siitä jäljen tekijöiden jälkiä pitkin veretyksen alkuun. Molemmat muut kulmat pienellä taustan tarkistuksella. Makauksista vain yksi kiinnosti riittävästi. Sorkalle suoraan ja se kiinnosti. Tänään muutoin hyvä suoritus, mutta makausten puutteellinen osoitus vähensi pisteitä. 

SM:iin ei päästy, koska Saagalla alkoi juoksu viikkoa ennen kisaa. Ilomielin kuitenkin luovutin paikkamme piirinmestaruuskisassa kakkoseksi tulleelle flätille, josta tuli jälkivalio piirinmestaruudessa. En kuitenkaan kovin kauaa harmitellut ettei voitu osallistua SM:iin, koska meillä on pitkä ja hieno kausi takana. Saaga on lomansa ansainnut. Tai no, mejäloman, koska sorsastuskausihan alkoi olla jo aluillaan.

On se hieno koira. Ja olen siitä sanoin kuvaamattoman ylpeä. 

- Leena

Mejäilyä ja metsästystä

Olimme Saagan kanssa 7.8. Juuassa oman noutajakoirajärjestömme järjestämässä mejäkokeessa. Koska kuulumme Jonin kanssa mejätoimikuntaan, menimme paikalle jo perjantaina. Meillä oli Saagan lisäksi myös Zeta mukana turistikoirailemassa. Minä opastin minun ja Jonin tekemän jäljen, joten Joni hoiti koepäivänä ruokailun järjestämisen ja Zetan kaitsemisen. 

Lauantai-ilta.

Booriing...

Koepäivän sää oli oikeastaan lähes täydellinen koirien kannalta: aika lailla koko päivän oli pilvistä, lämmintä oli n. 15 astetta. Kun menin jäljellemme odottamaan opasta ja tuomaria, kauhistuin vähän koska maasto näytti niin puskalta että tuntui ettei sinne pysty menemään. Maasto todella oli aika pusikkoista, mutta olipa siellä pätkä kuusimetsääkin, joka tosin oli ohjaajan kannalta hieman haastavaa kulkea kun piti kävellä melkein kyykyssä (ei voi koiran kanssa oikein parhaita reittejä valita, vaan täytyy mennä sinne minne koira menee). Ajoittain metsäkanalintujen jäljet pyörittivät Saagaa ja yhdessä kohtaa jäljeltä lähtikin pyy. Saaga lähti vetämään linnun perässä, jolloin kielsin napakasti "ei". Yllätyin, kun Saaga saman tien jätti linnun ja lähti jatkamaan jäljestysä. Kyllä voin sanoa, että en uskonut niin tapahtuvan, mutta olin tilanteeseen tietenkin supertyytyväinen. Tuomarina meillä sattui (taas) Hassisen Markku.

Saagan arvostelu:

(Jäljen ikä: 20h 50 min)
Jäljestämishalukkuus: 6/6
Jäljestämisvarmuus: 10/12
Työskentelyn etenevyys: 10/10
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen: 10/14
Käyttäytyminen kaadolla: 3/3
Yleisvaikutelma: 5/5

= 44 p.

Lähtömakaus tutkitaan, josta ohjattuna ensimmäiselle osuudelle. Alkaa hyvä sopivavauhtinen jäljestys jälkiuran tuntumassa edeten. Loppuosalla kuusikossa riistanhajut pyörittävät ja pyy lähtee lentoon. Ohjaajan oikea-aikainen kieto saa koiran taas palaamaan tehtäväänsä. Siitä edetäänkin pyörähdyksen kautta ensimmäiselle kulmalle, josta hyvin toiselle osuudelle. Toinen osuus mennään vain pienin tarkistuksin toiselle kulmalle, jossa katkos veretys loppuun. Koira tekee kovasti töitä ja hakien selvittää itsensä kolmannen osuuden alkuun. Kolmas osuus edetään verijäljen tuntumassa aina kolmannelle kulmalle, josta tarkasti neljännelle osuudelle. Neljäs osuus erinomaista jäljestystä aina kaadolle saakka. Sorkasta on kiinnostunut napaten sen haltuunsa. Makauksista osoitti kolmannen, nopeasti neljännen ja ylitti toisen sekä ohitti ensimmäisen. Erinomainen jäljestäjä etenee sopivaa vauhtia koko suorituksen taidokkaasti ohjattuna. 

Jäljestyksen jälkeen. Maasto oli tosi märkä edellispäivän ja
yöllisten sateiden jälkeen.

Meillä on ollut käytössä FitDogin energia- ja palautusjuomajauheet. Olen ollut tuotteisiin erittäin tyytyväinen. Saaga ei suostu juomaan ennen jäljelle lähtöä normaalia vettä, mutta energiajuomaa juo mielellään ja olen huomannut juoman vaikutuksen koiran jaksamiseen. Palautusjuoman ansiosta koira palautuu suorituksesta paljon nopeammin. Ko. jauheet ovat olleen meillä käytössä myös metsästyskaudella. Koiralle ei oikein voi antaa ruokaa ennen rankkaa suoritusta, jolloin ko. juomat toimivat energianlähteenä. Suosittelen!

Meillä oli taas oikein mukava viikonloppu mejäilyn parissa. Keväällä vähän puhuin, etten ilmoita Saagaa kokeeseen, jos saan siitä alkukesästä jälkivalion. Noh, jälkivalio tuli tämän vuoden ekassa kokeessa, mutta niin sitä vaan kokeisiin taas "eksyttiin"... 

Ja Zeta vaan kasvaa hurjaa vauhtia. Ollaan nyt yritetty opettaa sille peruskäskyjä ja hihnassa kulkemista (se vetää tosi kovasti välillä). Välillä on vähän haasteita, mutta niinhän se pentujen kanssa aina on. Nyt kun Saagallakin alkoi metsästyskausi, pystyn paremmin keskittymään pelkästään Zetan opettamiseen ilman että Saaga on vieressä höseltämässä. 

Zeta on nyt muuten oikein innostunut uimisesta! Se tykkää tosi paljon kahlailla vedessä ja myös ui mielellään toisten koirien perässä. Välillä menee vähän vielä kroolaamiseksi, mutta hetken päästä Z malttaa rauhoittaa myös etujalat veden alle. Laitan Zetan uintivideon myöhemmin. Nyt nautiskellaan vielä siitäkin huvista vielä kun voidaan. Syksyä odotellessa :)

- Leena 

Zeta 16 vko.

Tiimityötä.

Pentu tuli taloon

Olen tässä puolentoista kuukauden ajan seuraillut tilannetta ja miettinyt, mitä kirjoittaisin blogiin. Meille tosiaan kotiutui 5.6. pikkuinen (ei se ehkä ollut niin pikkuinen kuin mitä oletin ja muistelin) labbispentu nimeltään Ipohin Zeta Orionis, kutsumanimeltään Zeta. Zeta on samalta kasvattajalta kuin Saaga (Ipohin kennel). Emme halunneet vaihtaa kasvattajaa, koska Tuula ja Kateriina ovat olleet vertaansa vailla Saagan kanssa kuljetulla matkalla, kun meille on tullut milloin mitäkin ongelmia tai kysymyksiä. Lisäksi he ovat myös aidosti kiinnostuneita kasvattiensa kuulumisista myös sen jälkeen, kun pennut ovat lähteneet "maailmalle". 

Ensimmäiset päivät, ja oikeastaan viikotkin, menivät tutustuessa pentuun ja sen tapoihin. Myös Saagalla oli asiassa hieman sulattelemista. Ensi kerran Zetan nähdessään Saaga vältteli sitä ja oli kuin ei huomaisi. Varovasti haistellen alkoi tutustuminen ja kotona Saaga jo uskaltautui leikkimään pennun kanssa. Tosin kyllä Saagasta oli jonkin aikaa havaittavissa "Milloin me palautamme tuon pennun?" -fiilis, mutta nyt koirat ovat jo oikein hyviä ystäviä.

Zeta on ollut alusta saakka leikkisä ja iloinen pentu, niinkuin pennun kuuluukin olla. Se oppii erittäin nopeasti ja on myös innokas oppimaan uutta. Rohkeutta ja itseluottamusta Zetalla on vähän liikaakin välillä, mutta toivon että osaisimme käyttää niitä ominaisuuksia hyödyksi koulutusvaiheessa. Jos Zetaa pitäisi kuvailla lyhyesti, sanoisin että se on aika tiukka täti. Kovasti yrittää komentaa Saagaa ja muitakin vanhempia koiria haukkumalla ja murisemalla (Saaga ei tehnyt tällaista ikinä). Saaga on jo onneksi pikkuhiljaa alkanut sanomaan pennulle kovemmin takaisin, mutta edelleen antaa pennun muun muassa mennä Saagan ruokakupille, ellei kukaan ihminen mene väliin. 

Olemme aloittaneet pennun kanssa totuttelemisen erilaisiin paikkoihin ja pintoihin, erilaisiin metsätyyppeihin, autossa matkustamiseen, mökkeilyyn jne. Autossa matkustamisessa Zetalla ei ole ollut ongelmia, mitä nyt välillä haluaisi tulla koiraverkon läpi kontista takapenkille. Mutta pääsääntöisesti matkustaa hyvin. Mökillä luonnollisestikin viihtyy myös. Mikäpäs siellä on kahlaillessa vedessä ja juoksennellessa Saagan kanssa ympäri pihaa. Veteen pentu on alusta asti uskaltautunut, mutta uida hän ei vielä halua. EDIT: Tämän tekstin kirjoittamisen aloittamisen jälkeen, parin päivän päästä, Zeta ui ensimmäistä kertaa oikeasti! Siis niin syvällä, etteivät jalat yltäneet enää pohjaan. 

Mökillä tulee uni kyllä hyvin.

Ensimmäisillä rokotuksilla ollaan käyty ja se reissu meni oikein hyvin. Ihan kaikki ei kuitenkaan ole ollut ruusuilla tanssimista. Täytyy myöntää, että aika on kullannut muistot pentuajan suhteen. Saagan pentuajasta ei mieleeni ole jäänyt muuta negatiivista kuin seinien syönti (meillä oli seinissä kolme etuhampailla jyrsittyä kunnon monttua). En muistanut, että sitä lattioiden luuttuamista, yöllä heräämistä ja ulkoiluttamista on niin paljon. Kun pentua ei vielä ollut, Saagan kanssa arki oli oikein kaavoihin kangistunutta mutta niin helppoa! Saagalla oli tietty (ja vieläpä pirun tarkka) rytmi elämässä. Pennulla ei ole mitään rytmiä, eikä Saagallakaan enää.

Lisäksi tällä hetkellä minua huolettaa Zetalla oleva paksusuolen tulehdus. On kulma pennulla melko yleinen vaiva ja olen saanut hoito-ohjeet (ruokavalion tilapäinen muutos) tätä varten. Tästä huolimatta sitä koko ajan huolehtii pennun voinnista. Zeta on kuitenkin onneksi ollut pirteä ja reipas oma itsensä, eikä sillä pitäisi olla mitään hätää. 

Vaikka välillä näiden riiviöiden kanssa on vähän rankkaakin, on niistä silti enemmän iloa kuin harmia. Etenkin Saagan puolesta olen tyytyväinen, kun sillä on nyt kaveri. Aina sanotaan, että siinä se kaksi koiraa menee missä yksikin. Se pitää kyllä paikkaansa.

Mukavaa kesää kaikille!

- Leena

ps. Saagan mejäilyn osalta sen verran, että osallistuimme heinäkuun alussa jälleen Uimaharjun koiraklubin järjestämään mejäkokeeseen. Sää oli todella helteinen, mutta siitä huolimatta Saaga jäljesti upeasti tuloksen VOI1 43p! 

Kaverukset. <3

Kynsienleikkuuta.

Tassuttimet.

FI JVA!!!

Otsikko kertookin kaiken. Saaga valioitui 8.6.2016 Uimaharjun Koiraklubin järjestämässä mejä-kokeessa Uimaharjussa. Kymmenen asteen kesäkelissä oli hyvä tehdä jäljet, eikä koirillakaan ollut kohtuuttoman kuuma. Ylituomarina kokeessa oli Minna Vornanen ja toisena tuomarina Markku Hassinen, joka arvosteli meidän suorituksemme. Vastaava koetoimitsija oli Piia Hirvonen, joka suoriutui tehtävästään kiitettävästi. Mutta mitäs sitä enempää jaarittelemaan, arvostelu kertoo kaiken olennaisen:

(Jäljen ikä: 21h 55 min)
Jäljestämishalukkuus: 6/6
Jäljestämisvarmuus: 11/12
Työskentelyn etenevyys: 9/10
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen: 9/14
Käyttäytyminen kaadolla: 3/3
Yleisvaikutelma: 5/5

Lähtömakaus tutkitaan ja ohjattuna edetään ensimmäiselle osuudelle. Sopivalla vauhdilla edetään aivan jälkiuran tuntumassa aina ensimmäiselle kulmalle, jossa katkos, veretys loppuun. Koira aloittaa lenkittäen hakea verijäljen jatkoa ja etenee sille erinomaisesti. Toinen osuus jäljestetään aivan jäljen tuntumassa toiselle kulmalle. Kulman takana tekee tarkistuslenkin ja palaa sieltä kolmannelle osuudelle jäljen alkuosalle. Kolmannella osuudella pari tarkistuspyörähdystä ja kolmas kulma tarkasti. Neljännen osuuden puolivälissä käy oikealla tarkistuslenkin ja palaa sieltä jäljelle edeten sitä loppuun veretystä hyväksi käyttäen aina kaadolle asti. Sorkan nappaa suuhunsa iloisena. Makauksista osoittaa kolme ensimmäistä nopeasti nuuhkaisten ja viimeinen mennään ohitse. Hienoa jäljestystä tänään esittänyt koira ohjattiin varmoin ottein. 

Kaikki kokeeseen osallistuneet saivat tuloksen, upeaa!

Valiokaste.

Kyllä vaatteet ihan kastu, jos joku sitä epäilee.
Tähän touhuun viileä keli oli vähän inhottava,
mutta eipä haitannut minuu kyllä yhtään. 

Myö kiitetään ja kuitataan. Erityiskiitokset tuomareille, miun jälkiparille Petrille ja vastaavalle koetoimitsijalle Piialle. Uimaharjun koiraklubin järjestämiin kokeisiin on aina tosi mukavaa tulla. Fiilis on rento ja koe aina hyvin järjestetty. Kiitos! 

Nokipannukahvit ja kaikki. Nam.

Suurimmat kiitokset ansaitsee tietenkin meidän Saaga! Sehän sen suurimman työn on tehnyt. Mutta koska Saaga ei osaa lukea ja ymmärtää miun puheistakin varmaan vain osan, niin se on palkittu jo omilla herkuilla ja rapsutuksilla ja kuningattaren kohtelulla. ;) Enpä olisi kaksi vuotta sitten lajia aloittaessani uskonut, että valiohan tuosta koirasta tulee. Saaga on opettanut minulle mejämatkamme aikana paljon ja olen lajin myötä oppinut lukemaan koiraa entistä paremmin. 

Suorituksen jälkeen odoteltiin. Hieno typynen. 

Nyt rauhotumme hetkeksi ja koitamme palautua tästä. Seuraavaan kertaan siis!

- Leena

ps. Meille kotiutui 5.6.2016 uusi lauman jäsen: Ipohin Zeta Orionis, mutta siitä kirjoitan kokonaan uuden blogitekstin, koska kerrottavaa on paljon. 

Taipuu taipuu

Viime päivityksestäni on kulunut jo melkoisen pitkä aika, joten pikaiset kuulumiset tähän alkuun lienee paikallaan. Kävimme hajuerottelukurssin loppuun ja Saaga suoriutui viimeisistä kerroista oikein mallikkaasti. Kurssin jälkeen olemme jatkaneet hajuerotteluharjoituksia epäsäännöllisen säännöllisesti. Olemme siirtyneet jo huone-etsintään aniksen hajulla. Sitä teemme huvin vuoksi, tuskin ainakaan nyt ihan heti ollaan siirtymässä kovinkaan paljoa vaativimmille tasoille. Ehkä sitten talvella olemme ahkerampia, kun ei ole niin paljoa kaikkea muuta tekemistä. 

Kevään ensimmäisiä riistahavaintoja.

Kevät meni tosi nopsakasti ja ainakin meillä harrastusrintamalla hiljaisesti. Huhtikuussa aloin itsekin heräämään tulevaan harrastuskauteen. Ilmoitin Saagan nimittäin noutajien taipumuskokeeseen, jonne pääsimmekin varasijalta. Koska Jonin vastuulla on ollut noutopuolen hommat, sai hän toimia Saagan ohjaajana myös taippareissa. Lähdimme sinne vähän "lahjattomat treenaa" -asenteella eli tänä keväänä ei juurikaan oltu noutopuolen asioita treenailtu. Paniikissa kävimme viikkoa ennen koetta vetämässä kanijäljen, koska Saagahan oli viimeksi ollut kanijäljellä keväällä 2014. Noutajien taipumuskoehan testaa vastaako noutajan luonne ja käyttöominaisuudet rotumääritelmää. Sen perusteellahan taippareiden pitäisi olla Saagalle ihan helppo nakki.

Labradorinnoutajakerhon järjestämä taipumuskoe oli Kaavilla perjantaina 20.5.2016. Tuomarina oli Vesa Hietikko. Jouduimme hieman odottelemaan kokeen alkamista, sillä aamun ryhmä oli jonkun verran aikataulusta myöhässä. Mejä-kokeisiin verrattuna odotteluaika tuntui kuitenkin melkoisen lyhyeltä ja koe pääsi pian alkamaan. 

Joni ja Saaga odottavat kokeen alkamista. Meillä
ainakin tunnelma oli rento.

Alkupuhuttelussa.

Sosiaalinen käyttäytyminen.

Tuomarin alkupuhuttelun aikana testattiin koirien sosiaalinen käyttäytyminen, minkä kaikki koirat läpäisivät. Sen jälkeen siirryttiin vesityöskentelyyn, jossa heitettiin lokki veteen kaksi kertaa, toisella kerralla laukauksen kera. Saaga ja Joni saivat odottaa vuoroaan tovin, sillä Saaga oli kahdeksasta koirasta toisiksi viimeisenä vuorossa. Saagalla ei ollut sen suorittamisessa mitään ongelmia. Aivan turhaan hermoilin katsomossa... 

Vesityön jälkeen oli hakuruutu, jonne oli piilotettu viisi varista ja yksi heitettiin ruutuun laukauksen kera koiran nähden. Tämänkin osion Saaga suoritti ongelmitta, eikä Jonin tarvinnut ohjata koiraa muutoin kuin lähettämällä se hakuun. Sivusta katsottuna Saagan ja Jonin työskentely oli saumatonta ja erittäin helpon näköistä. Saaga näytti siltä, että se tiesi jo valmiiksi missä linnut olivat ja ne ei ollut kuin vain hakea pois. Saagan tarvitsi noutaa neljä lintua kuudesta. 

Viimeisenä osiona oli kanijälki eli n. 80 metriä pitkä kanilla vedetty jälki, jonka alku näytetään koiralle ja koiran tulee itsenäisesti mennä jälkeä pitkin kanille ja tuoda kani pois. Tehtävä testaa koiran itseluottamusta ja aloitekykyä. Täytyy myöntää, että myös tämä osio oli Saagalle helppo nakki. Tosin täytyy kyllä myöntää myös se, että kyllä hieman jännitti, tuleeko koira kanin kanssa takaisin, vai tuleeko ollenkaan. Eipä kuitenkaan mennyt kovin kauaa, niin Saagahan tuli kani suussa iloisesti takaisin. Sitten voitiinkin huokaista helpotuksesta: koe oli läpäisty! 

Kanijäljelle menossa... Koe venyi aika myöhälle,
aurinkokin alkoi jo painua. 

Taipumuskokeen läpäisseet koira ja ohjaaja
tyytyväisinä.

Päivän päätteeksi taipumuskokeen läpäisseille annettiin kunniakirjat ja arvostelut. Saagan arvostelu kuului näin:

Sosiaalinen käyttäytyminen: Innokas koira, joka suhtautuu hyvin toisiin koiriin ja ihmisiin.

Uimahalu: Vauhdikas, määrätietoinen veteenmeno, ui hyvin.

Hakuinto: Hyvällä innolla ja vauhdilla hakutyötä tekevä koira.

Noutohalu: Erinomainen noutohalu riistoista.

Riistankäsittely: Syvät, mutta varmat otteet.

Palauttaminen: Suoraviivaisesti ohjaajalle.

Reagointi laukaukseen: Tarkkaavainen.

Itseluottamus ja aloitekyky: Hyvät. Varma jälkityöskentelijä. 

Yhteistyö: Hyvä yhteistyö.

Yleisvaikutelma: Erittäin riistaviettinen, työhaluinen koira joka suoriutuu tehtävistä mukavalla tyylillä osoittaen hyviä taipumuksia. 

Päivä oli minulle, Jonille ja Saagalle opettavainen ja oikein mukava. Kukaan meistä ei aikaisemmin ollut osallistunut noutajien taipumuskokeeseen. Näimme päivän aikana paljon hyviä ja lupaavia koiria ja niiden ohjaajia. Meidän ryhmässämme oli käyttölinjaisten labradorinnoutajien lisäksi kolme näyttelylinjaista labbista (kaikki saivat kokeen läpi), joiden työskentelyä oli erityisen mukava katsoa. On mukavaa huomata, että myös nämä näyttelylinjaa olevat labbikset voivat hyvin pärjätä käyttöpuolellakin. Koe oli kaiken kaikkiaan erittäin hyvin järjestetty ja pieni aikataulujen venähtäminen ei meidän hyvää mieltämme lannistanut. 

Tuomari Vesa Hietikko ojentaa kunniakirjan
ja arvostelun.

Näin se vaan taas tuli todistettua: jos ei koita, ei voita. Eikun kohti uusia koitoksia! Pian meillä alkaa mejäkausikin, siitä lisää myöhemmin.

- Leena

Ilmaisun harjoittelua

Meillä oli viime viikon perjantaina toinen kontaktikerta hajustarttikurssilla, josta viimeksi kerroin. Saagan kanssa olimme jo harjoitelleet hajuerottelua kahdella purkilla siten, että toisessa oli anis ja toisessa suola. Tällöin pelkästä aniksen nuuhkuttelusta palkitaan. Kahdella purkilla erottelu meni Saagalla hyvin ja se osaa liikkua kahden purkin välillä. 

Kaikkien koirat osasivat erotella hajua kahdella purkilla, joten pääsimme siirtymään hajun ilmaisun opetteluun. Ensin koiralle opetetaan pelkkä ilmaisu ilman käskyä, ilman hajua. Pelkkä ilmaisu. Kaikki meidän ryhmäläiset taisivat valita raapimisen; koira raapii oikean purkin edessä olevaa lattiaa. Itse olin tuon raapimisen kanssa todella epävarma, koska Saaga on tassusta niin herkkä ja käyttää sitä mielellään. Ehkä raapimista voi vähän muokata...

Vaikka nyt kerron paljon näistä hajuerottelu-
jutuista, niin ollaan silti yhtä lailla lenkkeilty
ulkonakin ja nautittu talvesta ja lumesta. 

Raapimisen ilmaisun opettamiseen on monia eri keinoja, mutta meidän ryhmäläisemme opettivat raapimisen kohteen (esimerkiksi muovikansi, puinen paistolasta) avulla. Esimerkiksi pienellä muovikannella opettaminen tapahtuu siten, että kansi tiputetaan / laitetaan laittialle ja kun koira menee tutkimaan kohdetta ja edes vahingossa astuu kohteen päälle, annetaan palkka. Kohde kuitenkin häivytetään pois mahdollisimman pian.

Kuvittelin, että muovikansi ei Saagalle olisi hyvä, vaan se yrittäisi ottaa sitä suuhun, joten kokeilin puista paistolastaa. Se ei saanut Saagan tassua nousemaan. Lopulta tassu nousi, kun laitoimme maalarinteippirullan alle namin ja sen päälle lastan; havitellessaan namia, löytyi se tassukin. Pian otin jo teippirullan pois ja laitoin namin pelkän lastan alle.  Kotona huomasin, että se muovinen purkin kansi on kuitenkin Saagalla paras kohde ilmaisun opetteluun, koska se kiinnostaa koiraa sellaisenaan. Keskityin siihen, että palkkaan heti tassun noustua, millä tavoittelen sitä, että saisin Saagan ilmaisemaan oikean hajun tassun nostolla tai hellällä tassukosketuksella vallattoman raapimisen sijaan. Seuraavaksi video, jossa imaisu jo sujuu aika hyvin. Video on taas itse kuvattu, joten se on lähikuvaa ;)

Tässä taannoin harjoittelin Saagan kanssa ilmaisua, jonka jälkeen tein hajuerottelua kolmella purkilla (1x anis, 2x suola). Tarkoitus on siis edelleen palkata aniksesta. Yllätyin kovasti, kun Saaga tarjosi anispurkilla tassua, jos palkka ei tullut tarpeeksi nopeasti! Heti olin paniikissa "apua, mitä teen, ei tän vielä tätä pitäisi osata tehdä, nyt pitäisi vaan haistella". Kouluttaja Irene kuitenkin oli sitä mieltä, että Saaga päätti vähän oikasta ja ostetaan siltä tassuilmaisu, kun se sitä kerran tarjoaa. Eli palkataan, jos se merkkaa oikean purkin.

Mutta tästä on hyvä jatkaa. Välillä tehdään hajuerottelua, välillä ilmaisun opettelua. Pysytään kuulolla.

- Leena 

Uusia tuulia harrastusrintamalla

Tuossapa alkuun kuva, joka antaa pientä vihjettä minun ja Saagan uudesta harrastuksesta. Asiasta tietämätön ei ehkä äkkiseltään osaisi arvata mihin nuo välineet liittyvät. 

Noniin, osallistumme siis muutaman mejä-toimikuntalaisemme kanssa hajuerottelukurssille. Kurssi on koirapalvelu Vihmerän järjestämä ja sitä on joka toinen viikko yhteensä neljä kertaa. Hajuerottelun tarkoitus on opettaa koira tunnistamaan, etsimään ja ilmaisemaan jokin tietty haju. Tällä tekniikalla opetetaan esimerkiksi hypokoirat. Kurssin vetäjä Irene kehotti aloittamaan Aniksen hajulla, joka on neutraali haju ja sillä aloittamisesta hyötyy paljon, vaikka tähtäisikin esimerkiksi mejä-, sieni- tai ID-koiran koulutukseen. 

Meillä oli viikko sitten ensimmäinen tapaaminen, jolloin Irene kertoi meille hajuerottelun perusasiat teoriassa ja esitteli siihen käytettävät välineet. Pääsimme tutustumaan välineisiin käytännössä ja kokeilemaan nuuhkuttelua koirillamme. Huomioitava on, että hajuerottelussa käytettävien välineiden tulee etenkin koiran opetuksen alkuvaiheessa olla niin puhtaita kuin suinkin, että koira oppii tunnistamaan halutun hajun, eikä halutun hajun yhdistettynä johonkin toiseen hajuun (tästä syystä ekassa kuvassani näkyy tiskiharja). 

Ensimmäisenä koiralle opetetaan nuuhkutekniikka hajuttomasta purkista, lasista tai sirottimesta (jollaisia minullakin on yllä olevassa kuvassa). Käytännössä tämä tapahtuu niin, että ohjaaja ottaa purkin esille selän takaa ja heti kun koira sitä nuuhkaisee, naksautetaan naksuttimella ja palkataan koira. Palkka annetaan aina hajun suunnasta. Tässä Saagalla ei ollut mitään ongelmia ja se älysi nopeasti, että kun vähän nuuhkaisee, saa namin. 

Jouduin ostamaan naksuttimenkin hajuerottelua
varten. Aikaisemmin en ole sitä käyttänyt, mutta
kyllä se ainakin Saagan kohdalla on tosi hyvä
apu: koira pysyy selkeästi rauhallisempana kuin
ääneen kehumisella. Kyllä myös ääneen
kehun, jos koira tekee huippusuorituksen tai oivalaa
jotain.

Kun ensimmäinen vaihe sujuu, siirrytään toiseen vaiheeseen, jossa purkkia lasketaan pikkuhiljaa alaspäin niin, että se on lopulta lattialla. Tässä vaiheessa voi purkissa olla jo Aniksen tuoksu (me käytämme sidetaitoksia, jotka ovat olleet "anistumassa" (toisessa) purkissa jonkun aikaa). Aina kun koira nuuhkaisee lattialla olevaa purkkia, niin naks + nami. Tässäkään Saagalla ei ollut ongelmia. Pikkuhiljaa voi alkaa opettelemaan nuuhkun pidentämistä. 

Kun yhden purkin tekniikka on hallussa, otetaan toinen anispurkki treeniin mukaan. Tarkoitus on, että koira oppii liikkumaan kahden purkin välillä. Tässä vaiheessa olemme Saagan kanssa nyt ja mielestäni Saagalla menee kahden purkin välillä liikkuminen jo aika hyvin. Se haistelee kerran tai pari yhtä purkkia ja siirtyy sitten toiselle haistelemaan sitä muutaman kerran. Aluksi tässä treenissä Saaga helposti jumittui vain yhdelle purkille, mutta palkkasin samalle purkille enintään kaksi kertaa, jolloin se sitten älysi että täytyy siirtyä toiselle. 

Tässä videota kahdella anispurkilla harjoittelusta. Voin kertoa, et vähän oli haastavaa itse kuvata, naksuttaa ja palkata yhtä aikaa. Videolla kuitenkin näkyy koiran kuono ja purkit eli treenin kannalta tärkeimmät. 

Ajattelin ensi viikon perjantain tapaamiseen saakka vahvistaa tätä kahdella purkilla harjoittelua ja tavoitella pidempiä nuuhkaisuja. Eteenpäin en harjoittelussa omin päin uskalla mennä, etten vahingossa tee jotain pahaa virhettä. Seuraava vaihe kuitenkin lienee se, että vaihdetaan toisen purkin anis suolaksi. Tässä se haju sitten pitää osata erottaa: vain aniksesta palkataan. 

Hajuerottelussa olemme vasta alkutekijöissä, mutta olen kyllä vähän jo innostunut lajista. Se on tosi hyvää aivotyöskentelyä näillä kovilla pakkasilla, kun ei samalla tavalla pysty ulkona purkamaan koiran energiaa. Nyt jatkamme harjoittelua, palataan astialle kun ollaan taas vähän edistytty. 

- Leena

Kovat pakkaset eivät Saagaa haittaa, vaan
se lähtee ihan yhtä mielellään ulos kuin taval-
lisestikin.

Vuosi 2015

Vuonna 2015 Saagalle tapahtui vaikka ja mitä, hyvää sekä huonoa. Enimmäkseen kuitenkin hyvää. Vuoden vaihduttua on hyvä tehdä katsaus edelliseen vuoteen ja miettiä mitä kaikkea tapahtuikaan.

Keväthankien sulamisen myötä maasta ilmestyy kaikkea koiran mielestä mielenkiintoista. Saagalla se oli tänä vuonna käpy. The Kävystähän oli jo aikaisemmin puhetta ja kerroin, kuinka se jäi Saagan suolistoon jumiin ja josta se täytyi eläinlääkärin toimesta leikata pois. Tragediasta selvittiin hissun kissun parantelemalla, mutta hiljaa hyvä tulee ja nyt käpy on pelkkä muisto. Leikkausarven voi edelleen nähdä Saagan vatsassa, jos katsoo tarkasti. Sen päälle on kuitenkin kasvanut karvoja niin, ettei arpea huomaa ellei sitä tiedä etsiä.

Meillä on ollut ilo viettää aikaamme myös koirakavereiden kanssa. Leikkikavereina Saagalla on ollut ainakin Marin flätti Minni, Jonin kaverin sekarotuinen Minni, labbis Jiro ja corgi Topi. Mielestäni koiran tulee saada olla ja leikkiä myös muiden koirien kanssa, koska uskon koiran laumaeläimenä tarvitsevan lajitovereiden seuraa. Saaga kiittää kaikkia koirakamuja!

Flätti Minni ja Saaga keväällä kuraleikeissä.

Tämä kuva on tosi huonolaatuien, mutta omalla tavallaan tosi hellyyttävä, kun
molemmilla koirilla on omat kepit. Kuvassa siis flätti Minni.

Jiro ja Saaga mejä-treenien jälkeen.

Kevätrieha toisen Minnin kanssa.

Talvi oli meillä vähän sellaista rauhoittumisen aikaa ja taukoa monista harrastuksista ja lähinnä vain lenkkeiltiin ja leikittiin kavereiden kanssa. Välistä tehtiin pieniä noutoharjoituksia dameilla ja tietenkin myös perustottelevaisuutta tulee opeteltua lenkkien lomassa. Kun lumet ja jää sulivat, aloimme palautella mieleen mejän ja käytännön metsästyksen saloja. 

Mejää treenailtiin kotona ja kokeissa. Kevään ensimmäisessä mejä-kokeessa starttasimme vielä avo -luokassa, josta saimme ykköstuloksen pistein 47/50, joka on muuten Saagan paras pistemäärä tähän mennessä kyseisessä lajissa. Tämän myötä Saaga pääsikin voittajaluokkaan. Eka voi -luokan koehan palautti minut maan pinnalle, kun hirven jäljet hämäsivät Saagaa ja tuloksena oli nolla. Pikkuhiljaa saimme kuitenkin parannettua ja voi2 tuloksen jälkeen saimmekin kaksi ykköstä. Selvää on, että tulevalta kaudelta toiveena olisi saada plakkariin vielä se yksi voi1. Tärkein tulevan kauden tavoite on kuitenkin se, että saisin Saagan pysähtymään makauksille. Viime mejä-treenihän osoitti, että Saagan kohdalla paras motivaattori makauksien merkkaamiseen on namipalat makauksilla. Treeniä, treeniä.

Kevään ensimmäiset mejä-treenit.

Odotellaan jäljelle pääsyä mejä-kokeessa.

Metsästyskausi alkoi meillä jo alkukesästä, kun Joni sai tilaisuuden mennä ampumaan räkättejä erään tuttunsa mansikkatilalle. Jälkikäteen ajateltuna se oli kuin lottovoitto: Saaga sai kesän aikana hyvän rutiinin noutamiseen, kun noudettavaa oli niin paljon. Räkätin metsästyksen aikana Saaga oppi myös odottamaan noutokäskyä ja rauhoittumaan passipaikalla. Aikaisemminhan se oli aikamoinen höseltäjä, mutta tekemällä oppii. Räkättijahti loi todella hyvän pohjan syksyn kyyhky- ja sorsajahdille: Saaga on metsällä tasaisen varma suorittaja, jolla ei itsetunto lopu kesken. Muutamia hattutemppujakin aikaan saanut koira ei jättänyt löytämättä kuin yhden ainoan sorsan. Tietenkin myös parannettavaa on ja ensi kaudella tulee keskittyä vieläkin maltin harjoittamiseen (vaikka se onkin parantunut paljon), käsimerkkien vahvistamiseen ja haun syventämiseen ja laajentamiseen.

Vaikka meillä onkin ollut paljon tekemistä, ollaan välillä ehditty myös ihan vain olla ja hengailla. Treenien välissä myös lepo on tärkeää henkisen ja fyysisen suorituskyvyn kannalta. Myös muutamissa näyttelyissä ehdimme käymään. Saaga ei näyttelyissä ole mikään super ja tuloksena on ollut EH:ta ja ERIä. Näyttelyissä on kuitenkin kiva käydä ja ehkä meillä se mukavuus piileekin siinä, ettei meillä ole suorituspaineita. ;) 

Kaks vee.

Syksyn sorsastuskausi jatkui todella pitkälle alkutalveen, jonka jälkeen alkoi taas rauhoittumisen aika. Muutaman kerran käytiin mejäilemässä, mutta pikkuhiljaa lopeteltiin harrastuskausi. Kuten aina, Saaga oli innoissaan lumien tulosta. Loppuvuosi menikin aika samoin tavoin kuin alkuvuosikin: lenkkeiyä ja kavereita. Nyt vuoden vaihtumisen jälkeen vielä vähän aikaa haaveillaan tulevasta harrastuskaudesta. Mielen virkistykseksi ollaan ilmoittauduttu hajustarttikurssille, josta myöhemmin lisää.

Nyt toivotamme kaikille hyvää ja onnellista alkanutta vuotta! 

- Leena