On tainnut oppi mennä perille

Kyllä sitä välillä pieniä valon pilkahduksia tuon koiran käyttäytymisessä näkyy. No ei, kovin kiltti ja mukava Saaga kyllä on, mutta nyt tosiaan on tainnut alkaa mennä perille tuo hihnassa nätisti kävely. Enää ei tarvitse läheskään niin paljoa muistutella, miten sitä vierellä kuuluukaan kulkea, vaan lähes jokaisella lenkillä se kävelee todella nätisti aivan kuten kuuluukin. 

Eilinen lenkki oli kaiken huippu: päästin Saagan lenkillä irti sellaisella isolla nurmialueella ja sanoin (kuten aina kun koira pääsee irti) "vapaa", jonka jälkeen Saaga kävi pienen lenkin haistelemassa ja tuli kulkemaan viereeni aivan kuten olisi ollut hihnassa. Tämä ei ollut hetkellistä, vaan se käveli vieressäni koko sen nurmialueen läpi kunnes otin sen taas kiinni. Kehuin tottakai paljon. 

Saagalla alko toissapäivänä juoksut. Ollaanhan sitä jo ooteltu. Varmaan huhtikuusta asti ollaan mietitty ääneen, että kyllä on muuten varmasti kohta juoksut tällä koiralla kun tää teke sitä ja tätä. Kyllä sen oikeesti koiran käyttäytymisestä huomaa millon ne on oikeesti tulossa... Saaga ainakin on ollut todella ailahtelevainen: pääosin hirmu masentunut, mutta välillä todella touhukas ja vähän jopa kiukkunen. Lisäksi se lenkillä koko ajan "merkkailee" ja sen jälkeen pyyhkii tassuilla maata. Noh nythän ne juoksut sitten vasta tuli, onhan Saaga parin viikon päästä jo vuoden ikäinen! 

Tällaiset juoksuhousut mie Saagalle tilasin
Peten koiratarvikkeesta. 

Ens viikolla meillä oiskin sit luvassa mejä -treenejä (ylläripylläri) ja viikonloppuna näyttelyt. Katsotaan kuinka käy.

- Leena

Juhannus

Harrastettiin juhannuksena vähän maakuntamatkailua. Käytiin Outokummussa ja Ilomantsissa mökkeilemässä ja Saagahan nautti täysillä. Koirakavereina sillä oli Outokummussa vanha rouva Tellu, jota Saagakin on jo oppinut kunnioittamaan, joten rähinöiltä vältyttiin (aiemmin Tellu on joutunut vähän komentamaan Saagaa). Ilomantsissa sitten olikin Ruska ja Sisu, mutta myös meidän hurtta joutui juoksulankaan, koska hän oli ainut narttu, enkä halua sekarotuisia pentuja ;) 

Vahtikoirat rivissä, yks niistä pulassa.

Ei myö kuitenkaan koko juhannusta hummailtu. Joni teki lauantaina veljensä kanssa Saagalle verijäljen erittäin monipuoliseen maastoon (ojien ylityksiä oli ainakin kolme, suota, ryteikköä, mäki). Sunnuntaina jäljestettiin tämä 16h vanha jälki, joka oli 750m pitkä (oli tarkoitus tehdä koemittainen jälki, mutta pojat olivat vähän eksyneet ja luulivat sen olevan yli kilometrin pituinen). Saaga jäljesti sen täydellisesti kulkien lähes koko ajan jäljen päällä. Muutamia pieniä tarkistuslenkkejä tehtiin, mutta kuitenkaan jälkeä ei kadotettu. Molempia makauksia Saaga haisteli, mutta vain toiselle pysähtyi (ensimmäisellä siis selkeästi käytti nenää, mutta ei pysähtynyt mielestäni tarpeeksi, jotta se katsottaisiin merkkaukseksi). Edistystä kuitenkin jo sekin.

Miun vanhempien mökillä Saaga kävi isin puupinosta halkoja,
joita se tuli sitten tyytyväisenä järsimään pihalle. 

Kokonaisuudessaan meillä meni jäljellä 18 minuuttia, joka on mielestäni hyvä suoritus.  Vauhti oli todella sopiva: kävelyvauhti niinkuin kuuluukin. Olin ilmeisesti oikeassa siitä, kun aikaisemmin sanoin, että kyllä se vauhti hidastuu kun jälki vanhenee. Alan olla koko ajan varmempi siitä, että syksyllä voidaan mennä hyvillä mielin jäljestyskokeeseen. 

En siis edelleenkään malttanut tehdä makausjälkeä Saagalle, koska kerrankin oli mahdollisuus päästä jäljestämään vanhaa jälkeä. Tuleva viikko pidetään kuitenkin vapaata jäljestyksestä, mutta seuraavissa treeneissä tehdään kaaren muotoinen jälki, jossa on useampi makaus. Jokaiselle makaukselle piilotetaan nameja tms. maan alle, jotta koira oppisi pysähtymään siihen. Noh, katsotaan malttaako se pysähtyä vai pitääkö keksiä jotain muuta. 

Koko viikonloppu oli kaiken kaikkiaan todella mukava, vaikka sää ei ollut erityisen lämmin. Saaga on edelleen aika väsynyt reissusta, koska yöunet taisivat silläkin jäädä melko vähiin. Nyt siis lepoa!

- Leena

Mitä isompi halko, sen parempi. 

Lumpeen lehtiä oli ilmeisen kiva pyydystää.

Kaislikossa suhisee Saaga. 

Arkitokoa ja jäljestyshommia

Viime aikoina Saagalle on pitänyt hieman palautella muistiin, että kuinkas sitä hihnassa kävelläänkään nätisti. En tiiä johtuuko mahdollisesti tulevasta juoksusta, vai mistä, mutta Saagalla on nyt vähän mörköikä menossa ja muutenkin se  on välillä melko ailahtelevainen. Se myös yrittää kyseenalaistaa meidät sen "johtajina": välillä ei muista edes kuinkas sitä istuttiinkaan käskystä. Tämän takia oon nyt ollut erityisen tarkkana siitä, että se koira tekee sitä mitä ja miten käsketään.

Välillä Saaga on tämmönen... 

... ja välillä tämmönen. (Molemmat kuvat otettu talvella/keväällä -14)

Hihnassa kävelyä vetämättä tai kimpoilematta suuntaan ja toiseen ollaan harjoiteltu nyt joka ikisellä lenkillä. Saagan on aina pitänyt kävellä siinä reunassa, missä ulkoiluttaja haluaa (käytännössä aina oikealla) ja se ei saa jäädä nuuskimaan jokaista vastaan tulevaa ruohotuppoa. Lenkeillä käytän vaihtelevasti noutajatalutinta ja pantaa + hihnaa, koska pointti on siinä, että koira tulee saada kulkemaan nätisti kiskomatta myöskään itse hihnasta. Käytän näiden harjoittelussa palloa/muuta lelua, joilla saa koiran huomion ja joilla koiran voi myös palkata. Eli jos koiran huomio menee muualle tai se alkaa vetämään, käsken sitä kulkemaan "vierellä"* mahdollisen lelun avulla. Toisinaan myös innostunut äänensävy riittää. Kun koira kävelee nätisti vierellä kehun sanoin. Kun koira on taas kävellyt nätisti jonkin matkaa, annan palkkion. Matkaa tulee tietenkin pidentää koiran osaamisen mukaan. Olen sitä mieltä, että mitä hauskempaa koiralla on, sitä nopeammin se oppii ja sitä mieluummin se tekee, siksi käytän leluja palkkaamiseen.

*Vierellä = koira kulkee vierellä normaalisti, ohjaajan osoittamalla puolella
*Odota = tämän oon opettanut Saagalle vähän vahingossa, koska automaattisesti pyydän sitä odottamaan jos se kävelee (hihnassa) reippaammin kuin minä, jolloin kulkee siis minua edempänä. Tämän käskyn jälkeen muistutan Saagaa lähes poikkeuksetta kulkemaan vierellä, joten se on yhdistänyt odota -käskyn siihen, että sen tulee hiljentää sen verran, että kulkee taas ohjaajan vierellä
*Seuraa = tämä on meillä ns. "tokoseuraamista", koira kulkee tiiviisti vieressä katsoen ohjaajaa
*Sivulle = koira tulee ohjaajan vasemmalle puolelle istumaan (tätä käytetään varsinkin nouto- ja paikallaoloharjoituksissa)
*Kierrä = koiran ollessa sivulla, koira kiertää ohjaajan takakautta toiselle sivulle

Tässä kuvassa Saaga on käsketty sivulle. 

Sitten taas vähän mejä -asiaa. Eilen treenailtiin porukassa Jaamankankaalla, mutta valittiin sellanen paikka missä oli vähän puskaa ja taimikkoa eli maasto oli erilaista kuin helppokulkuinen mäntykangas, jossa treenattiin kurssilla. Tehtiin kaikille n. 800-900m pitkät jäljet. Saagan jäljelle tehtiin isot makaukset, joissa lisättiin paljon verta. Toivoin, että se olisi saanut Saagan pysähtymään makauksillle, koska sillä tosiaan on taipumusta ne ohittaa. Koska jälki oli todella tuore, oli myös Saagan vauhti aika reipas, oikeestaan niin reipas että miun piti liinan päässä vähän sitä jarrutella. Siinä samassa ne makauksetkin vähän jäi... Kuitenkin Saaga jäljesti todella jälkitarkasti koko ajan jäljen päällä kulkien. Kylläpä sano taas yks treenikaveri, jotta tuolla tavalla sen koiran tulee jäljellä toimia. Yksi makaus oli tehty ensimmäiselle suoralle ja kaksi muuta oli kulmissa (ks. kuva). Ensimmäiselle makaukselle Saaga pysähtyi pikaisesti, mutta kaksi muuta jäivät huomiotta. Seuraava jälki tehdään varmaan nyt viikonloppuna juhannuksen seutuun, jolloin piilotetaan makaukselle jotain, jotta koiran on pakko pysähtyä siihen. Nyt on myös mahdollisuus tehdä vanhempi jälki, joten katsotaan hidastuuko se vauhti siinä (kuten möllimejässä). Lähtökohdat kokeita ajatellen on meillä kuitenkin todella hyvät. 

Tällainen jälki Saagalle tehtiin treeneissä.

Sitten meidän syksyn aikatauluista vähän:
- Ollaan nyt päätetty, että jätetään noutajien taipumuskokeeseen meno todennäköisesti ensi vuodelle. Joni haluaisi käydä koiran kanssa käytännön metsällä ennen taippareita, että oppii lukemaan koiraa paremmin ja parantamaan yhteistyötä. Tietenkin siitä huolimatta treenataan myös noutojuttuja tänä kesänä ihan yhtä lailla, kuin oltaisiin menossa taippareihin. 
- Mejä-kokeisiin tähdätään heinäkuun lopulla ja elokuun puolivälissä.
- Näyttelyitä meillä olisi mahdollisesti Mäntyharjulla (ryhmänäyttely) ja Helsingissä (KV). Mihinkään ei olla ilmoittauduttu vielä, joten katsotaan lähempänä tarkemmin.

Tein vielä tämmösen kuvasarjan Saagan näyttelyistä ja näyttelyharjoituksista. On jotain kehitystä tapahtunut... :)

Harjoittelua viime syksyltä ja talvelta.
(lähinnä harjoiteltiin paikalla seisomista;))

Kerimäki ryhmis & Imatra, KV.

Joensuu KV, toukokuu -14. 

Nyt toivotan kaikille oikein hyvää juhannusta! Myö lähetään mökille, jossa Saagakin saa juoksennella niin paljon kun huvittaa. Saattaapa siellä muutama koirakaverikin olla mukana... :)

-Leena & Joni 

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Saagalla on nälkä. Tai ainakin se osaa esittää sitä todella hyvin. Päivittäin saa nauraa tuolle. Toisaalta, sitä varten ne lemmikit on ;)

Mejä -meijän juttu

Elikkä, kuten oon aiemmin jo maininnukkin, niin ollaan oltu nytten Saagan kanssa mejä (metsästyskoirien jäljestämiskoe) -kurssilla. Tää on se miun ja Saagan juttu. Tämäkin kurssi oli pk-noutajien järjestämä. Joni oli messissä ja esitti toimikuntalaista auttaen jälkien teossa ja opastuksessa.

Kokonaisuudessaan kurssi meni tosi hyvin ja Saaga todella pitää lajista ja se on siinä luonnon lahjakkuus. Myös tuulisella kelillä avoimessa maastossa olevan jäljen koira suoritti todella hyvin. Erään ohjaajankin mukaan koiran työskentely on erinomaista. Jäljet ovat olleet aina tuoreita, max. puoli tuntia vanhoja, koska ollaan itse tehty ne. Ensimmäisellä kerralla tehtiin vain lyhyet ja kaarevat jäljet, koska suurin osa koirista oli jäljellä ensimmäistä kertaa. Muilla kerroilla teimme jo kulmia ja makauksia. Saagaa ei ollenkaan jännittänyt veren haju, mikä johtunee siitä että se on ollut aiemminkin tekemisissä tuoreen veren kanssa esimerkiksi majavan metsällä.

Harjoituskerroilla, joita meillä oli kolme + möllimejä, huomasin Saagan vähän ohittavan makaukset, joten makauksia meidän on ehdottomasti harjoiteltava. Avoimessa luokassahan makauksia on kaksi, ja ne sijaitsevat kulmissa. Kokeessa makaukset tulisi merkata esimerkiksi pysähtymällä/haistelemalla. 

Alkujutusteltua. Jonilla oli lepotuoli mukana treeneissä :D
kuva: Arvo Savinainen

Tiistaina meillä oli möllimejä, jossa oli kokeenomaiset jäljet, vaikkakin tuoreemmat (n. 2h) ja lyhyemmät (n. 300m). Meitä oli arvostelemassa kaksi tuomaria: Minna Vornanen ja Markku Hassinen. Meiän tuomariks sattui Markku, jolta sain hyviä vinkkejä, joita ei itse ohjaajana tule ajatelleeksi:

1. Liinaa ei kannata kokeen aikana kelata, koska se voi häiritä koiraa eli jos koira pysähtyy tai palaa takaisin alle liinan verran, pysähtyy myös ohjaaja. Lisäksi tuomari saattaa katsoa liinan kelauksesta aiheutuneet käsien liikkeet koiran ohjaamiseksi, joka ei siis ole hyvä juttu.

2. Jos liina sotkeentuu koiran jalkoihin, ei sitä kannata alkaa selvittelemään, ellei se häirite koiran työskentelyä. Liinan selvittäminen voi katkaista koiran työskentelyn ja tehdä enemmän hallaa kuin sen ollessa koiran jalan alla. 

3. Koiraan tulee luottaa koko jäljestyksen ajan: koira tietää taatusti ihmistä paremmin, missä jälki kulkee. Kotona voi ehkä yrittää ohjailla koiraa jos tietää missä jälki menee. Kokeessa tämä ei ole mahdollista, koska jälki on piilomerkitty, eli merkkejä ei näe menosuunnasta. 

Möllimejän jälki (AVO), yksi sivu n. 100m

Möllimejän tulokseen olin todella tyytyväinen! Saimme arvosteluksi Mölli1!!  Jälki oli siis n. 300m pitkä, jota Saaga jäljesti 5 min. Olin yllättynyt tuloksesta, sillä ajattelin, että pisteitä olisi rapissut pois toisen makauksen huomiotta jättämisestä ja muutenkin tuntui, että Saaga meni välillä aivan väärään suuntaan. Mutta tässä huomaamme jälleen, että kyllä se koira jäljen paremmin tietää. Myös muut kurssilaiset suoriutuivat "kokeesta" erinomaisin tuloksin. 

Tuomarin arvostelu Saagasta:

Saaga tutkii innokkaasti lähtömakauksen ja ohjattuna etenee maavainuiseen jäljestykseen. Ensimmäinen osuus mennään erinomaisesti jäljen tuntumassa edeten ensimmäiselle kulmalle. Kulmassa koira hakee jäljen jatkoa lenkittäen sitä. Käy makauksella pikaisesti. Jatkaa toiselle osuudelle erinomaisesti jäljen tuntumassa pienin tarkistuksin. Ennen toista kulmaa ehkä jälkinarun verran molemmilla sivuilla tarkistaen. Toinen makaus ohitetaan huomiotta. Kolmas osuus jatkuu jälkitarkasti ja vain ensimmäistä hieman laajempi tarkistus vasemmalle jäljestä ennen kaatoa, jolle jäljestää veretyksen loppuun. Sorkan nappaa heti suuhunsa.
Lupaava nuori jäljestäjä, vain makauksien harjoittelua ja hyvä tulee.

Eikun kokeisiin!

Vaikka tuomari kovasti kehotti meitä menemään Saagan kanssa mejäkokeisiin, luulen että harjoitellaan nyt tämä kesä ja katsotaan, miten menee ja miltä tuntuu ja sitä mukaa pohditaan, mennäänkö vielä tänä syksynä kokeisiin. Mutta ennen elokuuta en mene, se on vissi. Pitää myös kattoa, että miten meillä muuta ohjelmaa on. Esimerkiksi taippareita ollaan mietitty joko täksi syksyksi, tai mahdollisesti vasta ensi vuodeksi. Eli mitään ei ole lyöty lukkoon, vaan katellaan vielä jonkin aikaa. Ei sitä koirallekaan saa liikaa ohjelmaa olla. Tulee muistaa se, että kaikki mikä on meille harrastusta koiran kanssa, on koiralle itselleen työtä. 

Kurssiporukka möllimejän jälkeen. Oikealla myös tuomarit Markku ja Minna.
kuva: Arvo Savinainen

Kokonaisuudessaan oli todella hyödyllinen kurssi ja kaikilla oli kivaa. Kiitos kaikille mukana olleille, ohjaajille ja tuomareille! 

Harmi kyllä, ettei miusta ja Saagasta oo yhtään kuvaa jäljestyshommista. Ehkä niitä kerkii ottaa myöhemminkin ;)


- Leena

Kesäjuttuja

Koska on kesä, niin sen mukana tulee myös kaikki ihanat ötökät ja punkit, joihin on hyvä varautua. Kävin viikolla ostamassa Saagalle Bravecto -nimistä punkkien häätölääkettä. Tai oikeestaan se ei häädä punkkeja, mutta tappaa kylläkin. Punkki siis tarttuu, mutta tippuu kuolleena pois. Katsotaan nyt tämä kesä, miten lääke toimii. 

Tämän kesän suunnitelmista sitten pikkusen. Tarkotus tosiaan olisi nyt harjoitella pääasiassa noutojuttuja, mihin siis tietenkin liittyy myös vahvasti tottis, jota harjotellaan kyllä päivittäin lenkkien yhteydessä. Kun Saaga tuli meille niin päätavoitteena oli, että saadaan siitä kiva kotikoira ja Jonille kaveri metälle. Noh, sit kun koiralle oli antanut pikkusormen, se vei koko käden. Nyt tavoitteena noutajien taipumuskoe hyväksytysti läpi.

Taippareita ajatellen meidän tulee opetella erityisesti:

- haun laajentaminen ja syventäminen
- luoksetulo (siinä on ollut jo huimaa kehitystä, mutta sitä ei voi ikinä osata liian hyvin)

Joni oli Saagan kanssa Pohjois-Karjalan Noutajakoirajärjestön taipumuskoekurssilla (ja mie seurailin vierestä), josta oli meille kyllä todella paljon hyötyä ja saatiin hyviä vinkkejä jatkotreenejä ajatellen. Kurssiin kuului myös kenraalitaipumuskoe, jossa tehtiin aivan kuten oikeissa taippareissa. Vesityöskentely meni todella hyvin, mutta kompastuskivi tuli sitten haussa. Saaga löysi ja toi todella hienosti kolme varista, mutta kauimmaisia se ei löytänyt. Luoksetulon listasin siksi harjoiteltaviin asioihin, koska sen kanssa meillä on ollut eniten ongelmia. Nyt kuitenkin sujuu jo todella hyvin, mutta en se on mielestäni sellainen asia, jota ei pidä jättää harjoittelusta pois. 

Taipparitreeneistä vesityöskentelyä toukokussa 2014

Tänään oli kuuma päivä, joten kävin Saagan kanssa illalla aika pienellä kävelyllä. Harjoiteltiin kuitenkin nätisti vieressä kulkemista ja istumista"vauhdista". Vauhdista istuminen/maahanmeno on metsällä tärkeä asia ja muutenkin sen harjoittelu on mielestäni hyvää aivojumppaa ja kontaktitreenausta koiran kanssa. Nyt harjoittelin sitä siis vasta käynnistä. Tein siis niin, että käskin koiraa kulkemaan vierellä ja aina kun pysähdyn, koiran tulee myös pysähtyä ilman, että hihna kiristyy. Tällä harjoituksella saa koiran aika hyvin kuulolle. Toisessa harjoituksessa käskin koiraa käskyllä "istu", jolloin sen tulee käydä välittömästi istumaan. Tässä kannattaa ajoittaa käsky niin, että tietää koiran kuuntelevan (=ei tee omia touhujaan muualla). Molemmissa harjoituksissa palkkasin välittömästi pallolla. Pallo on Saagan lempparilelu ja sillä se mielestäni palkkautuu paremmin kuin namilla.

Elikkä tämmöstä tännää, katottaan mitä huomenna. Ollaan kuulolla ja palattaan asiaan kuhan kerittään. 

-Leena

Labradorin elämää

Tätä blogia miun on tarkotus pitää lähinnä muistikirjana itselle siitä kuinka meidän treenit ja elämä meidän labukkaneidon, Saagan, kanssa sujuu ja mitä kommelluksia meille tapahtuu. Yritän, ettei tänne tulis kauheesti tekstiä, vaan koitan tiivistää  miun ajatukset mahdollisimman tiiviiksi. Aina, tai oikeestaan juuri koskaan, en onnistu. Yritän kuitenkin.

Miulla on siis Heinäkuussa 2013 syntynyt labbis narttu, oikealta nimeltään Ipohin Saga-Saphira. Lempinimiä koiralla on useita, joten aina kun puhun Saagustista, Saphirasta tms. niin tarkoitan tätä yhtä ja samaa koiraa. Vaikka Saaga on miun nimissä, on myös avomieheni Joni mukana kasvattamassa koiraa. Jonin kanssa meillä olis aikomus saada Saagasta noutaja Jonin mukaan sorsametsälle. Koulutus on lähtenyt jo aika hyvin liikkeelle, mutta siitä kirjotan myöhemmin tarkemmin. 

Joni ja Saaga taipumuskoetreeneissä toukokuussa 2014.

Mie olen alottanut Saphiran kanssa mejä -harrastuksen. Ollaan käyty vasta muutamissa harkoissa, mutta katsotaan miksikä se siitä kehittyy. Kiinnostus on ainakin kova lajia kohtaan, ja koirakin taitaa tykätä todella paljon.

Saaga on energinen, iloinen ja huumorintajuinen koira, jolla myös tahtoa ja omapäisyyttä löytyy. Huumorintaju ei aina itselläkään koiran kanssa riitä, mutta pääosin tuo on todella ihana ja päivää piristävä otus. Pentuna oli vähän rasavilli ja saikin meillä kotona vähän tuhoja aikaan, mutta eiköhän se pennuille sallita. 

Ainiin, kyllähän mie myös näyttelyissä Saagan kanssa jonkun verran oon käyny, mutta en ehkä mieltäisi sitä harrastukseksi vaan lähinnä hauskaksi ajan vietoksi. 

Saaga miun sylissä parin viikon ikäisenä.

Ei paljoa tekstiä.. Eipä vissiin.


-Leena