"Jee, lunta!" ajattelee Saaga.

Meillä tuli viikonlopun aikana aika reippaasti lunta. Saagaahan se ei tietenkään haittaa, se niin rakastaa lunta! Sille pitäis koko ajan olla heittelemässä lumipalloja, joita se voisi ottaa kiinni. Saaga myös heti huomattuaan hangen menee huvin vuoksi hyppimään sinne ja haistelee jokaisen pupun, koiran ja ihmisen jäljen niin, että laittaa koko naaman hankeen. Välillä se juoksee nenä hangessa ja heilauttaa lunta nenällään ilmaan ja yrittää ottaa lentänyttä lunta kiinni. Haha, höpsö tyttö! 

Valmistautuminen lentävään lumipalloon...

Tiivis katse. 

Ah, toivottavasti lumi nyt pysyisi maassa!

- Leena 

Näyttelemistä

Pitkästä aikaa olin Saagan kanssa näyttelyissä. Helsingin messarissa oli viikonloppuna kv-näyttelyt. Perjantaina lähettiin matkaan kohti Helsinkiä. Oltiin puoliltaöin perillä ja lauantaina olikin Saagan kehä klo 11 jälkeen (oishan se ollut myös sunnuntaina, mutta ilmotin sen vain yhdelle päivälle).

Junaa ootellessa matkalla messariin. Ulkona sattui
satamaan räntää näyttelyaamuna, mutta onneksi ol-
tiin sen verran ajoissa, että Saagan turkki ehti kuivua
ennen kehää. 

Matkustin koiran kanssa kävellen ja junalla meidän majapaikasta messariin. Saagahan ei ole koskaan kulkenut millään julkisilla, mutta ei meillä mitään ongelmia sen suhteen ollut. 

Otin koiran kanssa muutaman seisomis- ja juoksuharjoituksen ennen kehää. Kehässä Saaga oli aivan mahtava! Ensimmäistä kertaa tuntui, että se toimii ajatuksen voimalla. Aika rauhallinenhan Saaga on kehässä (ainakin verrattuna muihin labbiksiin, ne kun ei yleensä meinaa pysyä housuissaan :) ), mutta onneks muisti pikkusen heiluttaa myös häntää. Heti näin, että tuomari (YOUNG KEITH, Iso Britannia) tykkäsi Saagasta. Siitäpä sitten päädyttiin junnuluokan sijalle kolme keltasten koirien joukkoon. Saaga sai ERI:n ja SA:n, jota se ei ole ennen saanut. Paras narttu -kehässä ei sitten menestystä tullut enempää, mutta olin jo todellä tyytyväinen saatuun tulokseen.  

Huomasin kuvista, että ensi kerralla tulee ihan keskittyä siihen, ettei koira katso kehässä liian ylös. Nyt sen pää oli selkeästi ylöspäin kallellaan, koska miun käsi (ja nami) olivat siellä. Saaga myös seisoo hieman liian lähellä minua, mutta pitää siihenkin alkaa jatkossa kiinnittämään huomiota. 

Kehässä. 

Tää on otettu kehän jälkeen, mutta edelleen pää on selkeästi liian kallellaan
ylöspäin.

Kiertelin vähän kojuja ja katselin pikaisesti muita kehiä. Ostin Saagalle semmosen karva-alustan/pedin, koska sen omat pedit on ihan kamalassa kunnossa. Ostin sille myös palkinnoksi muutaman savunilkan (toinen odottaa vielä laatikossa). 

Tässä Saagan arvostelu (JUN ERI JUK3 SA):

Excellent. Well presented in good condition. Pleasing outline with a feminine head. Good front & topline. Correct bend of stifle. Moved soundly. 

Illalla uudella pedillä palkinnoksi ostetun luun kanssa.

Edes luuta Saaga ei jaksanut kauan järsiä kun uni alkoi painamaan silmää.
Näyttelyitä edeltävänä yönä Saaga ei oikein nukkunut vieraassa paikassa
vieraan koiran hajuissa, joten ei ihmekään, että näyttelyiden jälkeisenä
iltana jo vähän väsytti.

Sunnuntaina matkalla Helsingistä kohti Joensuuta.

Saaga oli todella ihana koko viikonlopun. Sen kanssa oli ennen vähän ärsyttävä kulkee esimerkiksi mätsäreissä tai muualla kun se veti vähän suuntaan ja toiseen. Nyt se oli kuitenkin tosi nätisti, vaikka miulla oli välillä paljonkin tavaraa kannettavana. Myös näyttelypaikalla se oli hirmu rauhallinen ja automatkat se nukkui. Tästä sen taas huomaa, että kyllä se koira kannattaa jo pentuna opettaa matkustamiseen ja liikkumiseen. Sitten sen kanssa on mukava kulkea paikasta toiseen. 

Mutta olipahan mukava reissu! Kiitos miun matkaseuralle, majoittajalle ja Saagan kasvattajalle, joka oli vähän niinkuin henkisenä tukena näyttelypaikalla. :) 

- Leena 

Koirakuiskausta ja tahtojen taistelua

Nyt tulee pitkä tarina yksinkertaisesta ja lyhyestä tän päivän treenistä. Mie kirjotan tätä blogia pääsääntöisesti siis itelleni muistiin, minkä vuoksi kerron joitakin miun mielestä merkittäviä tapahtumia tosi tarkkaan. Jos joku ei tätä jaksa lukea, niin voi kelata suoraan alas. Tän pitkän tekstin jälkeen kerron vähän kuvien avulla viimeaikojen tapahtumia, että ei tulisi hirveä romaani. 

* * *

Tänään lähdin Saagan kanssa ihan normaalisti lenkille iltapäivällä. En ajatellukaan miten suuri juttu tuosta vois tulla. 

Käveltiin tuohon meidän lähikentälle ajatuksena vähän treenata perusjuttuja: luoksetuloa ja paikallaoloa (taas kerran). Eihän siitä mitään tullut. En tiedä oliko kyse treenin puutteesta, ylimääräsestä energiasta vai auktoriteettiongelmasta, mutta Saaga taas veti hirveät hepulit ja juoksenteli ympäri kenttää ottaen suuhun välillä keppiä, välillä lumipalloja ja mitä lie. Kuten oon aikasemmin kertonut, Saagan saadessa hepulit se oikeasti juoksee ihan päättömässä hullun kovaa eestakasin yleensä ihan miun vierestä. Tuntuu, että se tekee sen ihan kiusallaan. En tiiä onko se ihan normaalia... Kyllä piti taas vähän hengitellä syvään ja komentaa koiraa rauhallisesti, mutta päättäväisesti päästämään kaiken maailman roskista irti ja tulemaan sivulle. 

Ensin tuo kikka onnistuikin ja Saaga tuli sivulle, mutta koiralla oli selkeästi vielä patoutunutta energiaa ja se teki toisen harjotuksen kohdalla saman tempun. Taas hengittelin vaan syvään ja yritin purkaa miun hermostusta sillä pois, jotta se ei heijastuisi koiraan asti. Koska kikka ykkönen ei toiminut, otin käyttöön kikka kakkosen: en kiinnittänyt koiraan mitään huomiota ja käänsin sille koko ajan selän. Ajattelin tällä saavani koiran huomion niin, etten itse anna sille mitään huomiota. Koiralle on (ainakin koirakuiskaaja Cesar Millanin mielestä, hehe) paha rangaistus se, ettei lauman johtaja anna sille mitään huomiota. Käännyin siis aina ympäri, kun koira katsoi tai juoksenteli minua kohti. Tein näin ehkä neljän minuutin ajan. Joka kerta kääntyessäni koira yritti juosta minua kohti eri suunnasta. Aikamoinen tahtojen taistelu se minulta itseltänikin oli, mutta pysyin rauhassa enkä missään vaiheessa sortunut raivoamaan koiralle, koska Saagan tilanteessa se vain lietsoo koiraa. 

Lopulta koira tuli rauhallisesti miun sivulle istumaan. Silloin ajattelin mielessä "WAU!!!!", tietenkään tätä mielentilaa ei koiralle saa näyttää, vaan pitää olla mahdollisimman rauhallinen. Saagasta oikein huomasi, että sen mielentila on täysin muuttunut, eikä silmissä ollut enää sellaista hullun kiiltoa. Tää oli selkeesti psykologinen haaste koiralle ja huomasin, kuinka sen aivot raksutti. Tämän jälkeen luoksetulot ja paikallaolot sujui todella hyvin ja rauhallisesti: Saaga tuli luokseni ja odotti paikallaan rauhassa katsoen minuun ja keskittyen tehtävään, eikä ympärillä oleviin tuoksuihin, keppeihin tai vastaaviin. 

Kun lopetettiin tehtävät (kehuin tottakai onnistuneista tehtävistä), otin Saagan hihnaan ja lähdettiin kävelemään kotiin päin. Koira lähti seuraamaan kentältä minua ja seurasi kotiin asti. Seuraamisella tarkoitan nyt sitä, että se seurasi minua vähän takanani edes yrittämättä mennä eteeni. Ja se käveli tosi rauhallisesti, eikä höseltänyt. 

En tiedä mitä tuossa meidän harjoituksessa tapahtui, kun koiran mieli muuttui noinkin radikaalisti, mutta tuntuu että nyt todella löysin oikean tavan tuon koiran johtamiseen. Parastahan tässä on se, että koira muuttui täysin ilman, että kosketin koko koiraa. Ehkä tää on sitä energian merkitystä, mitä aikaisemmin mainitsemani koirakuiskaaja tarkoittaa. Nyt tuntuu, että oikeasti älysin mitä on rauhallisen-päättäväinen energia. Nyt myös älysin, että sillä oikeasti voi olla jotain merkitystä. 

Jatkossa Saagan kanssa tosiaan pitää muistaa olla rauhallinen. Jos sen kanssa ei ole rauhallinen, ei johtajuudesta ja mahdollisista harjoituksista tule mitään. Saaga pitää myös palkita mahdollisiman "huomaamatta" esimerkiksi nameilla tai pienellä rapsutuksella, joka välittää rauhallisuutta. 

* * * 

Nyt sitten kuvien kera viimeaikojen tapahtumia ja kuulumisia. Nyt ei oo kamera ollut menossa mukana, joten siksi kuvat ei ole parhaita mahdollisia laadultaan. :) 

Meiän lähellä on heppatalli. Hepat on Saagan mielestä aina vaan yhtä
ihmeellisiä ja jännittäviä. 

Aika pimeetä on jo iltasin (ja päivisin). Sitä varten on otsalamppu,
heijastinpanta ja valopanta.

Saaga oli mätsärissä pun ei sij. Parikisassa Saaga oli miusta tosi
hienosti, ehkä vähän turhan laiskasi juoksi. Mutta seisoi hyvin ja
oli iloisen näköinen. Punaisten kehässä häntä ei enää jaksanut heilua
ja askel oli jo turhan raskas. Kotona otetussa kuvassa ei jaksanut enää
edes seisoa kovin hyvin. 

"Hyvinhän mie tähän mahun"

Pesupäivä. 

Mamman kulta <3

Meijän möttönen. 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. 

- Leena