Kävelyharjoituksia

Kuten oon aiemminkin kertonut, on meillä nyt työn alla ollut hihnassa käveleminen. Tavoitteena on koira, joka kävelee nätisti niin, että sen etutassut eivät saa mennä ihmisen ohi (sivusta katsottuna). Koira siis kävelee ihmisen vierellä, ei edessä. En tiedä olenko väärässä, mutta itse ajattelen tuollaisten pienten asioiden vaikuttavan myös johtajuuteen. 

Saagalla on välillä hihnassa "ongelmana" se, että se haluaisi kovasti kulkea nenä maassa kiinni ja pysähtyä millon minkäkin tolpan viereen nuuhkimaan. Se ei siis kuitenkaan juuri koskaan vedä hihnassa, mikä on hyvä asia. Ei Saagan käytös mitään ongelmakäytöstä ole, vaan eiköhän se liene ihan normaalia koirilla ja kuuluu koulutusvaiheeseen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että lenkkeilyn tarkoitus on liikkua, ei tutkiskella hajuja. Semmoset hissunkissun -lenkit on sitten erikseen. 

Koiran pitäisi kulkea lenkilläkin kuvan tyylillä: mieluummin hieman ihmisen
takana, kuin edessä. Tässä näyttelyssä otetussa kuvassa Saagan hihna on niskas-
sa, jolloin koiraan saa paremman kontrollin.
Hehe, en yhtään ihmettele miksi jotkut tuomarit kritisoi Saagan hännän olevan
turhan korkea. ;) 

Tänään harjoiteltiin hihnassa kävelyä niin, että ensin nostin hihnan koiran niskaan (kuten näyttelyissä), jolloin koiraan saa paremman kontrollin. Hihna tulee pitää lyhyellä, mutta ei tiukalla. Sen tarkoituksena on onnistua korjaamaan koiran käytös oikeanlaiseksi koiran toimiessa väärin: eihän koiraan saa minkäänlaista kontrollia, jos se kulkee kahden metrin mittaisen narun päässä. Saaga osaa todella hyvin kävellä vieressä kun sille antaa "vierellä" -käskyn, mutta välillä se yrittää lipsua sivuun, jolloin käytös korjataan heti lyhyellä äänellä (Saagalla riittää pelkkä sormien napsautus) tai tarvittaessa nykäisemällä hihnasta kevyesti. Näin koira ikään kuin havahtuu ja jatkaa matkaa eteenpäin. Sama tehdään myös, jos koira meinaa mennä taluttajan ohi. 

Koiran (ja itseni) keskittymisen herpaantumisesta voi taas tilanne muuttua siten, että koira kulkee miten sattuu ja tehtävä keskeytyy. Tällaisissa tilanteissa olen huomannut parhaaksi pysähtyä ja pyytää koira istumaan, minkä jälkeen harjoitus aloitetaan alusta. 

Saagalla ei ole ongelmaa toisten koirien ohittamisessa. Otan sen aina toiselle puolelle, kuin millä puolella vastaan tuleva/ohitettava koira on, jolloin voin vartalollani estää koiraa menemästä toisen koiran luo. Saaga usein katsoo ohitettavaa koiraa uteliaasti, välillä turhankin tiiviisti, jolloin heti taas kiinnitän koiran huomion toisaalle. Tässäkin Saagalla riittää nykyään vain sormien napsautus. 

Tiivistettynä siis: Kun Saaga lipsuu vierellä kulkemisesta, kiinnitän huomion itseeni ja korjaan virheellisen käytöksen. Saaga on mielestäni todella herkkä koira tai sitten molemmat ollaan opittu lukemaan toisiamme, koska ollessani hihnan päässä minun ei tarvitse sanoa kuin "hei", jolloin koira heti ymmärtää, että haluan sen kulkevan vierellä. 

Tänään meillä meni harjoitus todella hyvin: puolessa välissä lenkkiä laitoin koiran hihnan vain kaulani yli, enkä pidellyt siitä laisinkaan kiinni. Välillä kyllä piti korjata koiran paikkaa, mutta suurimmaksi osaksi sain korjattua koiran käytöksen pienillä eleillä. Lopuksi sitten tietenkin kehuja paljon!

Saagalle pallo on tosi mieluisa palkinto hyvin tehdystä työstä. 

Ajatuksena minulla on, että koira tulisi saada toimimaan oikein oman käytöksen avulla (eleet ja tarvittaessa äänet). Edellä mainitut asiat toimivat Saagaan, mutta kaikkien kohdalla ne eivät toimi. Tietenkin koiran peruskoulutus tulee olla hanskassa ennenkuin voi olettaa koiran toimivan hyvin pienten eleiden avulla. 

Harjoitukset jatkuu... :-) 

- Leena 

Kehitystä havaittavissa

Sorsastuskausi alkaa olla ainakin täällä meilläpäin jo ohi. Päivätkin alkaa olla jo pakkasen puolella ja luntakin on tullut useampaan otteeseen, joten linnut alkaa lähtemään talviteloille. On sitä vielä pari iltaa koitettu käydä (räntäsateesta huolimatta) kattelemassa josko sitä jokunen sorsa ois vielä viivyttänyt lähtöään. Ei oo ainakaan meidän kohdalle osunut.

Muutama viikko sitten Joni ja Saaga olivat Ilomantsissa kanalinnun metsällä. Saalis jäi melko pieneksi, kun vaan yhden pyyn kanssa tulivat takasin. Saaga oli sen kuitenkin hienosti ajanut ylös. Kyl mie mietin, että on pikkusella pyyllä kilohinta kohillaan kun Ilomantsista asti piti sekin hakea... Hehhe, vitsi vitsinä. 

Nyt Saaga on ansaitulla lomalla. Sillä on ollut koko kesä ja syksy niin täynnä mejää, metätystä ja millon mitäkin sohellusta. Voin kyllä sanoa, ettei tää syksy oo ollenkaan mennyt hukkaan koiran koulutuksen osalta. Nyt haisee vähän omakehu, mutta kyllä Jonin kanssa ollaan onnistuttu Saagan koulutuksessa aika hyvin. Toki paljon on vielä tehtävää, mutta paljon ollaan myös saatu aikaseksi.

Näin meillä vietetään perjantai-iltaa.. Saaga hengessä mukana ;)

Selailin tossa miun ekoja blogipäivityksiä, joissa olin vähän kartoittanut tän vuoden tavoitteita ja määritellyt haasteita, joita on tossa noutamisen opettelussa huomattu. Yhtenä tavoitteena meillä on ollut haun laajentaminen ja syventäminen, josta oon tainnut aikasemminkin höpistä. Saaga on tainnut älytä sen hienouden: etsivä löytää. Ja jos sen laittaa ns. tyhjään hakuun, niin se lähtee todella rohkeesti hakemaan välillä todella kaukaakin. 

Tuo hakuhan meillä olikin semmonen päätavoite. Lisäks Saaga on alkanut malttamaan todella hyvin: se ei lähde noutoon ennenkuin saa siihen luvan. Välillä nuori koira kuumuu helposti, mutta sitten pitää vain rauhoitella sitä hetki ennen seuraavaa tehtävää/noutoa. 

Edellä mainitut ovat mielestäni selvimpiä asioita, joissa Saaga on syksyn mittaan kehittynyt. Tottakai on myös paljon muita asioita, esimerkiksi käteen palauttaminen (!!), jotka sujuvat ongelmitta lähes poikkeuksetta. 

Nyt Saagalla on menossa jonkin sortin murrosikä tai joku vastaava vaihe, koska se vähän jatkuvasti yrittää koetella hermoja ja testailee kuka täällä oikein määrää. Tää näkyy esimerkiksi sillä, että esimerkiksi hihnassa vierellä käveleminen vetämättä on taas niin kovin vaikeaa. Hihnassa kävelyä harjoittelen milloin namin, milloin lelun ja tietenkin kehujen avulla. Myöskään korvia ei Saagalla tunnu enää olevan. Oonkin näitten vuoksi nyt koittanut harjoitella johdonmukaisuutta, päättäväisyyttä ja periksiantamattomuutta. Nää on avainsanat, joilla toivon saavani koiran taas ruotuun ja tossun alle. Eihän ne mitään robotteja oo ja miusta on ihana, että on vähän luonnetta, mutta rajansa kaikella (myös minun hermoilla). 

Saaga ja Minni

Nyt onkin oiva aika harjoitella taas tottelevaisuusasioita ja johtajuutta koiran kanssa, koska on menossa vähän tämmönen "välikausi", kun ei voi metättää, harrastaa mejää tai muutakaan. Saaga on nyt vähän niinku kuntokuurilla, jotta saatais ylläpidettyä sen hyvää kuntoa (tosin meillä itellä meinaa se kunto loppua kesken): ollaan juostu mäkiä aika paljon, käyty pitkää lenkkiä, välillä pyöräilty yms. Tiedä sitten, onko noista hyötyä, mutta on se mukavaa, että koira saa liikkua monipuolisesti. ;) 

Saaga ja Lilo

Saagan uusi ruoka. Annoin sille maistiaisen tuosta pussista ja jätin säkin
oottamaan tuohon, että saan kaadettua nappulat laatikkoon. Koko sen
ajan Saaga istua törötti tuossa pussin vieressä siinä toivossa, että
saisi lisää. Ruoka maistuu koiralle ilmeisen hyvin. 

Nyt sit katsellaan ja ihmetellään, että mitä se talvi tuo tullessaan. Hirveesti ei ollut tähän blogiin laittaa ulkoilukuvia, kun en oo kameran kanssa nyt liikuskellut. Mutta katotaan, jos ensi kerralla sit enempi. 

Katsellaan ja kuulostellaan, tsau!

-Leena 

Pakko oli vielä jälkikäteen laittaa tää alkusyksystä otettu kuva tähän!