Ilmaisun harjoittelua

Meillä oli viime viikon perjantaina toinen kontaktikerta hajustarttikurssilla, josta viimeksi kerroin. Saagan kanssa olimme jo harjoitelleet hajuerottelua kahdella purkilla siten, että toisessa oli anis ja toisessa suola. Tällöin pelkästä aniksen nuuhkuttelusta palkitaan. Kahdella purkilla erottelu meni Saagalla hyvin ja se osaa liikkua kahden purkin välillä. 

Kaikkien koirat osasivat erotella hajua kahdella purkilla, joten pääsimme siirtymään hajun ilmaisun opetteluun. Ensin koiralle opetetaan pelkkä ilmaisu ilman käskyä, ilman hajua. Pelkkä ilmaisu. Kaikki meidän ryhmäläiset taisivat valita raapimisen; koira raapii oikean purkin edessä olevaa lattiaa. Itse olin tuon raapimisen kanssa todella epävarma, koska Saaga on tassusta niin herkkä ja käyttää sitä mielellään. Ehkä raapimista voi vähän muokata...

Vaikka nyt kerron paljon näistä hajuerottelu-
jutuista, niin ollaan silti yhtä lailla lenkkeilty
ulkonakin ja nautittu talvesta ja lumesta. 

Raapimisen ilmaisun opettamiseen on monia eri keinoja, mutta meidän ryhmäläisemme opettivat raapimisen kohteen (esimerkiksi muovikansi, puinen paistolasta) avulla. Esimerkiksi pienellä muovikannella opettaminen tapahtuu siten, että kansi tiputetaan / laitetaan laittialle ja kun koira menee tutkimaan kohdetta ja edes vahingossa astuu kohteen päälle, annetaan palkka. Kohde kuitenkin häivytetään pois mahdollisimman pian.

Kuvittelin, että muovikansi ei Saagalle olisi hyvä, vaan se yrittäisi ottaa sitä suuhun, joten kokeilin puista paistolastaa. Se ei saanut Saagan tassua nousemaan. Lopulta tassu nousi, kun laitoimme maalarinteippirullan alle namin ja sen päälle lastan; havitellessaan namia, löytyi se tassukin. Pian otin jo teippirullan pois ja laitoin namin pelkän lastan alle.  Kotona huomasin, että se muovinen purkin kansi on kuitenkin Saagalla paras kohde ilmaisun opetteluun, koska se kiinnostaa koiraa sellaisenaan. Keskityin siihen, että palkkaan heti tassun noustua, millä tavoittelen sitä, että saisin Saagan ilmaisemaan oikean hajun tassun nostolla tai hellällä tassukosketuksella vallattoman raapimisen sijaan. Seuraavaksi video, jossa imaisu jo sujuu aika hyvin. Video on taas itse kuvattu, joten se on lähikuvaa ;)

Tässä taannoin harjoittelin Saagan kanssa ilmaisua, jonka jälkeen tein hajuerottelua kolmella purkilla (1x anis, 2x suola). Tarkoitus on siis edelleen palkata aniksesta. Yllätyin kovasti, kun Saaga tarjosi anispurkilla tassua, jos palkka ei tullut tarpeeksi nopeasti! Heti olin paniikissa "apua, mitä teen, ei tän vielä tätä pitäisi osata tehdä, nyt pitäisi vaan haistella". Kouluttaja Irene kuitenkin oli sitä mieltä, että Saaga päätti vähän oikasta ja ostetaan siltä tassuilmaisu, kun se sitä kerran tarjoaa. Eli palkataan, jos se merkkaa oikean purkin.

Mutta tästä on hyvä jatkaa. Välillä tehdään hajuerottelua, välillä ilmaisun opettelua. Pysytään kuulolla.

- Leena 

Uusia tuulia harrastusrintamalla

Tuossapa alkuun kuva, joka antaa pientä vihjettä minun ja Saagan uudesta harrastuksesta. Asiasta tietämätön ei ehkä äkkiseltään osaisi arvata mihin nuo välineet liittyvät. 

Noniin, osallistumme siis muutaman mejä-toimikuntalaisemme kanssa hajuerottelukurssille. Kurssi on koirapalvelu Vihmerän järjestämä ja sitä on joka toinen viikko yhteensä neljä kertaa. Hajuerottelun tarkoitus on opettaa koira tunnistamaan, etsimään ja ilmaisemaan jokin tietty haju. Tällä tekniikalla opetetaan esimerkiksi hypokoirat. Kurssin vetäjä Irene kehotti aloittamaan Aniksen hajulla, joka on neutraali haju ja sillä aloittamisesta hyötyy paljon, vaikka tähtäisikin esimerkiksi mejä-, sieni- tai ID-koiran koulutukseen. 

Meillä oli viikko sitten ensimmäinen tapaaminen, jolloin Irene kertoi meille hajuerottelun perusasiat teoriassa ja esitteli siihen käytettävät välineet. Pääsimme tutustumaan välineisiin käytännössä ja kokeilemaan nuuhkuttelua koirillamme. Huomioitava on, että hajuerottelussa käytettävien välineiden tulee etenkin koiran opetuksen alkuvaiheessa olla niin puhtaita kuin suinkin, että koira oppii tunnistamaan halutun hajun, eikä halutun hajun yhdistettynä johonkin toiseen hajuun (tästä syystä ekassa kuvassani näkyy tiskiharja). 

Ensimmäisenä koiralle opetetaan nuuhkutekniikka hajuttomasta purkista, lasista tai sirottimesta (jollaisia minullakin on yllä olevassa kuvassa). Käytännössä tämä tapahtuu niin, että ohjaaja ottaa purkin esille selän takaa ja heti kun koira sitä nuuhkaisee, naksautetaan naksuttimella ja palkataan koira. Palkka annetaan aina hajun suunnasta. Tässä Saagalla ei ollut mitään ongelmia ja se älysi nopeasti, että kun vähän nuuhkaisee, saa namin. 

Jouduin ostamaan naksuttimenkin hajuerottelua
varten. Aikaisemmin en ole sitä käyttänyt, mutta
kyllä se ainakin Saagan kohdalla on tosi hyvä
apu: koira pysyy selkeästi rauhallisempana kuin
ääneen kehumisella. Kyllä myös ääneen
kehun, jos koira tekee huippusuorituksen tai oivalaa
jotain.

Kun ensimmäinen vaihe sujuu, siirrytään toiseen vaiheeseen, jossa purkkia lasketaan pikkuhiljaa alaspäin niin, että se on lopulta lattialla. Tässä vaiheessa voi purkissa olla jo Aniksen tuoksu (me käytämme sidetaitoksia, jotka ovat olleet "anistumassa" (toisessa) purkissa jonkun aikaa). Aina kun koira nuuhkaisee lattialla olevaa purkkia, niin naks + nami. Tässäkään Saagalla ei ollut ongelmia. Pikkuhiljaa voi alkaa opettelemaan nuuhkun pidentämistä. 

Kun yhden purkin tekniikka on hallussa, otetaan toinen anispurkki treeniin mukaan. Tarkoitus on, että koira oppii liikkumaan kahden purkin välillä. Tässä vaiheessa olemme Saagan kanssa nyt ja mielestäni Saagalla menee kahden purkin välillä liikkuminen jo aika hyvin. Se haistelee kerran tai pari yhtä purkkia ja siirtyy sitten toiselle haistelemaan sitä muutaman kerran. Aluksi tässä treenissä Saaga helposti jumittui vain yhdelle purkille, mutta palkkasin samalle purkille enintään kaksi kertaa, jolloin se sitten älysi että täytyy siirtyä toiselle. 

Tässä videota kahdella anispurkilla harjoittelusta. Voin kertoa, et vähän oli haastavaa itse kuvata, naksuttaa ja palkata yhtä aikaa. Videolla kuitenkin näkyy koiran kuono ja purkit eli treenin kannalta tärkeimmät. 

Ajattelin ensi viikon perjantain tapaamiseen saakka vahvistaa tätä kahdella purkilla harjoittelua ja tavoitella pidempiä nuuhkaisuja. Eteenpäin en harjoittelussa omin päin uskalla mennä, etten vahingossa tee jotain pahaa virhettä. Seuraava vaihe kuitenkin lienee se, että vaihdetaan toisen purkin anis suolaksi. Tässä se haju sitten pitää osata erottaa: vain aniksesta palkataan. 

Hajuerottelussa olemme vasta alkutekijöissä, mutta olen kyllä vähän jo innostunut lajista. Se on tosi hyvää aivotyöskentelyä näillä kovilla pakkasilla, kun ei samalla tavalla pysty ulkona purkamaan koiran energiaa. Nyt jatkamme harjoittelua, palataan astialle kun ollaan taas vähän edistytty. 

- Leena

Kovat pakkaset eivät Saagaa haittaa, vaan
se lähtee ihan yhtä mielellään ulos kuin taval-
lisestikin.

Vuosi 2015

Vuonna 2015 Saagalle tapahtui vaikka ja mitä, hyvää sekä huonoa. Enimmäkseen kuitenkin hyvää. Vuoden vaihduttua on hyvä tehdä katsaus edelliseen vuoteen ja miettiä mitä kaikkea tapahtuikaan.

Keväthankien sulamisen myötä maasta ilmestyy kaikkea koiran mielestä mielenkiintoista. Saagalla se oli tänä vuonna käpy. The Kävystähän oli jo aikaisemmin puhetta ja kerroin, kuinka se jäi Saagan suolistoon jumiin ja josta se täytyi eläinlääkärin toimesta leikata pois. Tragediasta selvittiin hissun kissun parantelemalla, mutta hiljaa hyvä tulee ja nyt käpy on pelkkä muisto. Leikkausarven voi edelleen nähdä Saagan vatsassa, jos katsoo tarkasti. Sen päälle on kuitenkin kasvanut karvoja niin, ettei arpea huomaa ellei sitä tiedä etsiä.

Meillä on ollut ilo viettää aikaamme myös koirakavereiden kanssa. Leikkikavereina Saagalla on ollut ainakin Marin flätti Minni, Jonin kaverin sekarotuinen Minni, labbis Jiro ja corgi Topi. Mielestäni koiran tulee saada olla ja leikkiä myös muiden koirien kanssa, koska uskon koiran laumaeläimenä tarvitsevan lajitovereiden seuraa. Saaga kiittää kaikkia koirakamuja!

Flätti Minni ja Saaga keväällä kuraleikeissä.

Tämä kuva on tosi huonolaatuien, mutta omalla tavallaan tosi hellyyttävä, kun
molemmilla koirilla on omat kepit. Kuvassa siis flätti Minni.

Jiro ja Saaga mejä-treenien jälkeen.

Kevätrieha toisen Minnin kanssa.

Talvi oli meillä vähän sellaista rauhoittumisen aikaa ja taukoa monista harrastuksista ja lähinnä vain lenkkeiltiin ja leikittiin kavereiden kanssa. Välistä tehtiin pieniä noutoharjoituksia dameilla ja tietenkin myös perustottelevaisuutta tulee opeteltua lenkkien lomassa. Kun lumet ja jää sulivat, aloimme palautella mieleen mejän ja käytännön metsästyksen saloja. 

Mejää treenailtiin kotona ja kokeissa. Kevään ensimmäisessä mejä-kokeessa starttasimme vielä avo -luokassa, josta saimme ykköstuloksen pistein 47/50, joka on muuten Saagan paras pistemäärä tähän mennessä kyseisessä lajissa. Tämän myötä Saaga pääsikin voittajaluokkaan. Eka voi -luokan koehan palautti minut maan pinnalle, kun hirven jäljet hämäsivät Saagaa ja tuloksena oli nolla. Pikkuhiljaa saimme kuitenkin parannettua ja voi2 tuloksen jälkeen saimmekin kaksi ykköstä. Selvää on, että tulevalta kaudelta toiveena olisi saada plakkariin vielä se yksi voi1. Tärkein tulevan kauden tavoite on kuitenkin se, että saisin Saagan pysähtymään makauksille. Viime mejä-treenihän osoitti, että Saagan kohdalla paras motivaattori makauksien merkkaamiseen on namipalat makauksilla. Treeniä, treeniä.

Kevään ensimmäiset mejä-treenit.

Odotellaan jäljelle pääsyä mejä-kokeessa.

Metsästyskausi alkoi meillä jo alkukesästä, kun Joni sai tilaisuuden mennä ampumaan räkättejä erään tuttunsa mansikkatilalle. Jälkikäteen ajateltuna se oli kuin lottovoitto: Saaga sai kesän aikana hyvän rutiinin noutamiseen, kun noudettavaa oli niin paljon. Räkätin metsästyksen aikana Saaga oppi myös odottamaan noutokäskyä ja rauhoittumaan passipaikalla. Aikaisemminhan se oli aikamoinen höseltäjä, mutta tekemällä oppii. Räkättijahti loi todella hyvän pohjan syksyn kyyhky- ja sorsajahdille: Saaga on metsällä tasaisen varma suorittaja, jolla ei itsetunto lopu kesken. Muutamia hattutemppujakin aikaan saanut koira ei jättänyt löytämättä kuin yhden ainoan sorsan. Tietenkin myös parannettavaa on ja ensi kaudella tulee keskittyä vieläkin maltin harjoittamiseen (vaikka se onkin parantunut paljon), käsimerkkien vahvistamiseen ja haun syventämiseen ja laajentamiseen.

Vaikka meillä onkin ollut paljon tekemistä, ollaan välillä ehditty myös ihan vain olla ja hengailla. Treenien välissä myös lepo on tärkeää henkisen ja fyysisen suorituskyvyn kannalta. Myös muutamissa näyttelyissä ehdimme käymään. Saaga ei näyttelyissä ole mikään super ja tuloksena on ollut EH:ta ja ERIä. Näyttelyissä on kuitenkin kiva käydä ja ehkä meillä se mukavuus piileekin siinä, ettei meillä ole suorituspaineita. ;) 

Kaks vee.

Syksyn sorsastuskausi jatkui todella pitkälle alkutalveen, jonka jälkeen alkoi taas rauhoittumisen aika. Muutaman kerran käytiin mejäilemässä, mutta pikkuhiljaa lopeteltiin harrastuskausi. Kuten aina, Saaga oli innoissaan lumien tulosta. Loppuvuosi menikin aika samoin tavoin kuin alkuvuosikin: lenkkeiyä ja kavereita. Nyt vuoden vaihtumisen jälkeen vielä vähän aikaa haaveillaan tulevasta harrastuskaudesta. Mielen virkistykseksi ollaan ilmoittauduttu hajustarttikurssille, josta myöhemmin lisää.

Nyt toivotamme kaikille hyvää ja onnellista alkanutta vuotta! 

- Leena