Viime viikonlopun jäljestyskoe

Kävin siis viikonloppuna Saagan kanssa mejä-kokeessa Lieksan Vuonislahdessa. Keli oli miun mielestä vähän inhottava: melkein 30 asteen helle ja ilma oli kostea. Noh, näille ei voi mitään, suomen kesästä ei koskaan tiiä.

Kauhistutti vähän kattoo mittaria, kun mentiin tekemään jälkiä...

Lauantaina ajoin iltapäivästä koepaikalle. Pääpaikkana toimi semmonen mukava maalaistalo, joka oli ilmeisestikin kokeen järjestäjän tutun kotipaikka. Saaga ei ollut vielä lauantaina mukana, koska silloin teimme vain jäljet. 

Mie toivoin kokenutta jäljentekoparia ja sellaisen onneksi sainkin. Ensin veretettiin ja piilomerkittiin VOI-luokan jälki, joka oli (onneksi) jo valmiiksi suunnistettu. Sen jälkeen käytiin tekemässä AVO-luokan jälki: ensin suunnistettiin ja merkattiin maastoon krepit sekä tehtiin makaukset. Siniset krepit merkattiin jäljen alkuun ja punaiset loppuun. Lisäksi jäljen alkuun tulee laittaa punainen kreppi 10m kohdalle, jotta jäljestävän koiran ohjaaja tietää, mihin asti koiraa saa ohjata. Toisella kierroksella sitten otettiin avomerkit pois, laitettiin piilomerkit ja veretettiin jälki. 3dl verta jaetaan alkumakaukselle sekä AVO-luokassa kahdelle muulle makaukselle. Kyseinen jälki tuli minulle opastettavaksi, joten painoin jäljen tarkasti mieleeni ja piirsin siitä myös kuvan, mihin merkkasin maamerkit. Miun pari osas opastaa tosi hyvin ja selkeesti jälkien tekovaiheessa, nyt tuntuu että melkein jo osaisin ens kerralla tehä itsekin. Illalla ajelin sitten aika väsyneenä kotiin tunnin ajomatkan. 

Hienot oli näkymät. Tää on VOI-luokan jäljen varrelta.

Sunnuntaina ajoin sitten koiran kanssa koepaikalle seitsemäksi. Lähdin kotoa sen verran ajoissa, että ehdin käyttää Saagaa vähän lenkillä paikan päällä. Aamupalaa syödessämme ylituomari piti puhuttelun, jossa käytiin läpi päivän käytännön asiat. 

Saaga meni jo autoon oottamaan, ennenkun oltiin ees
valmiita lähtemään. Se varmisti, että pääsee mukaan.

Sitten jo kahdeksan aikaan ensimmäinen koira lähti jäljelle. Meille sattui toinen jälki, ja aika pian jo lähdettiin Saagan kanssa jäljen alulle odottelemaan. Sain käyttää Saagaa vielä uimassa ennen jäljestystä. Ei se kyllä paljoo malttanut uida, koska kävi jo valmiiksi niin kuumana. Yritin vähän rauhoitella sitä kävelyttämällä sitä. Voin kyllä sanoa, että jännitti. Ja paljon. Jopa meidän tuomari, Markku Hassinen, yritti vähän ravistella miusta jännitystä pois.

Siitä se alkoi. Meidän jälki nimittäin.
Kuva: Sirpa Päivinen.

Sitten aloitettiin meidän jäljestys: meille näytettiin jäljen alku ja tutkittiin makaus. Makauksen tutkimisen jälkeen mie en älynny ohjata Saagaa jäljen suuntaan. Se on aina lähtenyt itse niin innokkaana jäljestämään, jotta ajattelin sen lähtevän nyttenkin. Sehän oli virhe. Saagahan lähti tohkeissaan aivan väärään suuntaan, josta en saanut sitä enää jäljelle: hukka. Tämä virhe harmitti minuu tosi paljon (ja harmittaa edelleen), koska luultavasti oltais saatu ykköstulos ilman tuota mokaa, koska Saagan päästyä jäljelle se jäljesti tosi hyvin. Kerran lähti riistan jäljille, mutta sain sen onneksi takaisin töihin. Välillä koira näytti väsymisen merkkejä, esimerkiksi kaatuneen puun rungon kohdalla Saaga katto minuu ilmeellä "onko pakko?". Kyllä se sitten hyppäs sen yli kehotuksitta onneks. Hetken miulla kävi jo mielessä, että keskeytänkö, koska tosiaan koira oli jo aika uupunut... Onneks sorkka tuli sitten pian ja koe oli läpi!

Autolle päästyä käytin Saagan taas uimassa ja juotin. Laitoin sille autoon alustaksi märän pyyhkeen, että sen olis vähän viileämpi olla. Miun piti lähteä heti opastamaan seuraavaa jälkeä, jonka ajan Saaga joutui odottamaan autossa. Jätin auton varjoon, pikkusen ikkunoita auki ja tietenkin myös vesikupin. Toi kostea pyyhe alustana toimi tosi tehokkaasti: koira ei edes läähättänyt kun tulin takaisin. Suosittelen kyllä kokeilemaan tuota kuumalla kelillä. 

Opastettuani ja purettuani kyseisen jäljen, olin jo aivan puhki (ja Saaga myös) metsässä rämpimisestä hellesäässä. Meidän sen päivän työt oli onneksi siinä. Mentiin takaisin kokeen pääpaikalle, jossa ooteltiinkin sitten vaan muut pois metsästä. Odotteluaika ei ollut mielestäni kohtuuttoman pitkä, koska meitä oli AVO-luokan koiria kolme ja VOI-luoka koiria kaksi. 

Saaga rentoutuu suorituksen jälkeen. En tiedä, miten se näyttää
noin pulskalta, hih.

Iltapäivällä sitten syötyämme ja kahviteltuamme, tuomari jakoi arvostelut ja piti lopetuspuheen. Saagan tulokseksihan tuli AVO2, johon olen kyllä tyytyväinen. Vaikka se mun oma moka harmittaakin, tulee muistaa että nämä olivat meidän molempien ekat kokeet ja keli oli todella haastava. Puhuttelun jälkeen päästiinkin sitten lähtemään kotiin ihan hyvissä ajoin. Miun mielestä oli todella mukava viikonloppu, vaikkakin aika rankka!

Kyllä kelpas ootella tämmösissä maisemissa.

Mie annoin Saagalle aamulla, ja myös edellisenä päivänä, annoksen FitDogin energiajuomaa. Mie ostin sitä kokeilumielessä, koska miusta se vaikutti tosi hyvältä paitsi koiran nestetasapainon takia, myös fyysisen jaksamisen kannalta. Vielä on tosi vaikee sanoo, toimiiko se mun mielestä, koska miulla ei oo vertailukohdetta. Mutta kokeilu jatkuu... ;)

Tässä vielä Saagan arvostelu (35/50p):

Lähtömakaus tutkitaan, josta koira etenee vasemmalle eikä saada sieltä jäljelle. 1-hukka. Osoitetaan uusi alku. Koira aloittaa jäljestämisen ja 1-osuus edetään siksak-tyyppisesti tarkistellen ja välillä aivan jäljellä 1-kulmalle, joka tarkasti. Makaus ei kiinnosta riittävästi. 2-osuus hyvää jäljestystä aina noin puoliväiin, jossa laaja haku oikealla riistan jäljillä. Saadaan sieltä takaisin verijäljelle. Loppuosuus taas hyvää jäljestystä tarkistellen 2-kulmalle, joka tarkasti. Makaus ei kiinnosta. 3-osuus tarkistellen jäljen molemmin puolin. 1 pitempi tarkistus ennen kaatoa, jolle jäljestää verijäljen tuntumassa. Sorkka kiinnostaa ja palaa sitä vielä nuuhkimaan. Nuori koira ja lisää koekokemusta vaativa ohjaaja etenevät tänään sopivaa vauhtia hellesäässä. 

Huhhuh, olihan viikonloppu. Mutta opin tuosta, että ei sitä koetta kannata jännittää. Varsinkin tässä kokeessa ollut tuomari on tosi rento ja mukava tyyppi, jota ei kannata pelätä. Sitä paitsi, jäljestyksen lopussa Saaga teki paljon paremmin töitä, kun miun oma jännitys alkoi hupenemaan kun seurasin koiran työskentelyä! Kyllä se jännitys kulkee liinaa pitkin myös koiralle... Mutta ei se auta kun miun opetella lukemaan koiraa ja hankkimaan lisää koekokemusta! 

Kotona meidän ekan pystin kanssa rankan päivän jälkeen.

Vielä loppuun: kiitos kaikille koekavereille, kokeen järjestäjille ja tietenkin tuomarille! Miulla ainakin oli tosi mukavaa.

- Leena 

Mejäjännistystä ilmassa

Viime perjantaina käytiin taas meidän mejäporukan kanssa tekemässä jälkiä toisillemme. Saagalle tehtiin jälleen makausjälki, jossa oli kuusi makausta ja joka toisella makauksella oli taas kinkkua siinä toivossa, että se älyis pysähtyä. 

Ekalle makaukselle Saaga pysähtyi (jes!), samaten se pysähtyi myös toiselle, neljännelle ja kuudennelle (joissa oli kinkkua), mutta pysähtyipähän kuitenkin. Kolmannen makauksen Saaga ohitti: käveli vain yli. Viidennen se sitten kokonaan ohitti, koska otti seuraavan ilmavainulla (kuvassa katkoviiva on reitti, jota Saaga kulki). Toki voihan olla, että myös jäljen siksak -muoto on vaikea, varsinkaan kun välimatkat eivät olleet kovin pitkiä, sillä jos yhtään tulee niin noin lyhyt jälki sotkeentuu helposti. Päätettiin siltikin kokeilla tuota. 

Viimekertainen jälki.

Jälki oli suon laidassa, eli maasto oli vähän semmosta kosteaa ryteikköä. Kuten mun taiteellisesta kaaviosta näkyy, meidän jälki kulki niin, että ojanylityksiäkin tuli.

Jäljestämisen jälkeen annettiin meidän koirien leikkiä yhdessä. Jonkun pitäis opettaa Saagakin leikkimään, kun se vaan aina juoksee ympäriinsä kuin päätön kana ajatuksella "ylipaino on ylivoimaa". Välillä myös ihmiset joutuu väistelemään kun yks monsteri pitää vähän hauskaa. 

Viikonloppuna meillä oiskin sitten seuraava koitos liittyen jäljestykseen. Päästiin nimittäin Lieksassa järjestettävään mejä-kokeeseen. Onneks sinne on tulossa myös yks tuttu niin ei jännitä niin paljoa. Suuri jännityksen aihe silti on miulla ne makausten merkkaamiset sekä metsäneläinten hajut, jotka voivat pahimmillaan ohjata koiran jäljeltä, josta voi seurata hukka. Mie olisin tyytyväinen jos saataisiin tulokseksi AVO2. Koskaan ei voi kuitenkaan tietää, mitä muuttujia matkalla tulee. Täytyy vaan muistaa pitää liinan päästä kiinni hissun kissun ja antaa koiran tehdä työt. Lopputulos on mikä on, ja se selviää sunnuntaina. 

Nyt sit vaan toivomaan parasta ja pelkäämään pahinta. 

- Leena

Edistysaskelia

Pääpainona viimeaikoina treeneissä meillä on ollut nouto ja haku. Sunnuntaina lähdettiin vaan viattomasti illalla kuuman päivän päätteeksi uittamaan Saagaa joen rantaan. Noh, niinhän siinä sitten kävi, että vastaan tuli mukava kaislikko, joka oli oikein otollinen treenipaikka. Mitään dameja tai muita treenikamppeitahan meillä ei ollut mukana. Joni anto Saagalle etsi -käskyn, josta pitäisi seurata haku. Kuten aiemmin sanoin, helpossa maastossa Saagalla ei ole haussa ongelmaa, mutta juuri kaislikko/vaikea maasto on sille haastavampaa. 

Miun mielestä varsinkaan nuorta koiraa ei ehkä pitäisi laittaa hakemaan jos tietää, ettei kaislikossa/hakualueella välttämättä mitään löydettävää ole. Tämä siksi, että jos koiran kanssa vasta opetellaan hakua, sen pitäisi löytää sieltä myös jotain, että se oppisi haun idean. Myö nyt sit kuitenkin kokeiltiin. Saaga lähinnä vaan tutkisteli aluetta sunnuntaikävelyvauhtia ja nuuskutteli vaan huvin vuoks. Ei siinä oikeestaan voitu hausta puhua. Sitten Saaga kuitenkin merkkas jotain. Joni kovasti kannusti Saagaa ottamaan sen ja tuomaan meille. Sieltähän se koira sitten tulikin kuollut lokinpoikanen suussa. Tottakai kovat kehut päälle. 

Heitettiin lokkia Saagalle sit muutamaan kertaan, sekä veteen että kaislikkoon. Saatiin todella hienoja noutoja aikaseks. Tehtiin myös niin, ettei otettu siltä riistaa heti suusta vaan annettiin sen kanniskella sitä hetki. Näin ehkä ylläpidetään sitä, että koira palauttaa riistan mielellään, eikä esimerkiksi piilota sitä tai keksi sillä muuta tekemistä. 

Ennen eilisiä treenejä.

Eilen myö käytiin treenaamassa toisella rannalla. Meillä oli puolisula tavi mukana. Eka Joni piilotti sen jälleen kerran kaislikkoon niin, ettei Saaga nähnyt. Lintu siis nimenomaan heitettiin, ettei koira seuraa ihmisen jälkiä. Taas etsi -käsky. Tällä kertaa Saagan haku oli aivan eri luokkaa kun viimeksi: työskentely oli oikein reipasta ja haku laajaa. Pienen odottelun jälkeen Saaga sitten tulikin meidän luokse tyytyväisenä tavi suussa. Upeeta. 

Eilisistä treeneistä. Joni miettii, että mihinkäs
se tavi tulikaan heitettyä.

Tehtiin vielä pari noutoa veteen. Lopussa sit harjoteltiin paikallaoloa ilman hihnaa (ei valitettavasti tallentunut videolle). Se toteutettiin niin, että koira oli irti odottamassa Jonin sivulla. Joni alkoi heittämään lintua, jolloin Saaga aina alkuun lähti jo noutoon. Siinä vaiheessa koira takasin ja uusi yritys. Välillä lintu ehdittiin jo heittää ja koira ehti lähteä, josta seurasi Saagalle melko kova käsky takaisin. Lopulta saatiin täydellinen nouto: lintu heitettiin, koira odotti, nouda -käsky, ja menoksi. Lopetettiin siihen. 

Eilisen päivän treeni meni meidän mielestä yllättävän hyvin. Koira kävi välillä aika kuumana (kuten voitte huomata videosta Saagan äänitehosteet :D), mutta silti tottelevaisuudessa tai työskentelyssä ei ollut mitään ongelmaa. Aina on ihana lopettaa onnistuneeseen harjoitukseen niin, että kaikille jää treenistä hyvä mieli. Saagallekin jäi vielä virtaa, kun kotona se sitten vaan juoksenteli innoissaan solmu suussa ympäri kämppää. Ilmeisesti lopetettiin siis juuri oikeaan aikaan. Ei koirastakaan saa treenissä puristaa kaikkia mehuja, koska mielestäni on tärkeää, että koiralle jää myös fyysisesti hyvä mieli. 

Tässä videonpätkät eilisistä treeneistä. Älkää välittäkö meidän äänikommenteista ja kannustuksista, haha! 

Jonin kommentti eilisten treenien jälkeen autossa: "Mitä hittoa äsken oikein tapahtu?" Toi kysymys oikeestaan tiivisti sen, kuinka ihmeissään myö molemmat oltiin koiran hyvästä työsketelystä. 

Voi taas olla ylpeä omasta koirastaan. 

- Leena 

Noutotreenejä

Nonnii eli nyt ollaan sitten taas palattu noutotreenien pariin. Ollaan nyt käyty muutaman kerran tekemässä mitä erilaisempia noutotreenejä Saagalle vaihtelevissa maastoissa. Perusasiat Saagalla on miun mielestä jo hanskassa: se tietää mitä siltä pyydetään ja mitä sen tulee tehdä kun se löytää damin/riistan, vaikka se ei aina ihan niin teekään. Nyt pitää sitten keskittyä hienosäätöön ja rutiinin luomiseen. Ollaan yritetty treeneistä tehdä mahdollisimman käytännönläheisiä, mikä ehkä helpottaisi koiran työskentelyä sitten metsällä. 

Treeni 1: hakuruutu

Joni kävi viime viikolla Saagan kanssa kaksin treenaamassa. Joni vei damit n. 25m, 40m ja 70m päähän (jotka ovat melko normaaleja sorsan putoamismatkoja). Kauimmaista damia oli vähän matkaa vedetty maassa eli tehty ikäänkuin jälkeä. Tehtävä oli siis hakuruudun kaltainen. 

Tällä kerralla Saaga toimi lähes täydellisesti: se kävi hakemassa ensimmäisen damin ja toi luokse (tosin ei ihan käteen asti). Kaksi seuraavaa se kävi innokkaasti hakemassa ja toi molemmat täysin ongelmitta käteen asti! Aluksi Saaga oli hakenut dameja turhan kaukaa, mutta löysi ne helposti tultuaan lähemmäs. Mielestäni on kuitenkin hyvä asia, että koira on laajentanut hakuansa, koska aiemmin meillä oli "ongelmana" se ettei Saaga mielellään lähtenyt kovin kauas ohjaajasta. 

Treeni 2: kaislikossa työskentely, haku

Tänään käytiin sitten harjoittelemassa kaislikossa. Maasto oli aika haastava koiralle, koska Saagahan ei aiemmin noin tiheässä kaislikossa oo kauheesti touhuillu. Lisäksi kaislikossa oli pieniä suppia. Tällaisessa maastossa koira ei välttämättä näe tarkalleen, minne riista putoaa. Lisäksi kaislikko on myös siinä mielessä haasteellinen, että näkyvyys ei ole parhain mahdollinen. Koiran täytyy siis työskennellä todella paljon nenällä. Laitettiin damiin vähän sorsahajustetta (jota ostettiin ihan kokeilumielessä). 

Tänään tavoitteena oli haku ja koiran itsevarmuuden lisääminen. Tehtiin harjoituksia niin, että heitettiin damia välillä niin, että Saaga näki putoamisen ja välillä niin, ettei se nähnyt putoamispaikkaa. Aluksi koira vaan juoksenteli edestakaisin kuin päätön kana. Kun se löysi damin ensimmäisen kerran, älysi se että "hei, nythän etsitäänkin siis tätä". 

Muiden heittojen jälkeen koira oikeasti työskenteli, eikä vaan juoksennellut. Ei näkynyt muutakuin heiluva kaislikko aina siellä, missä Saaga meni. Muutamilla kerroilla damin löytäminen oli ilmeisen vaikeaa ja siihen meni aikaa, mutta eihän se mikään nopeuskisa olekaan. Dami oli välillä myös "supassa", josta haju ei levinnyt juurikaan. Nämä seikat huomioon ottaen koiran työskentely oli mielestäni hyvää. Lisäksi Saaga oli todella innoissaan koko ajan, eikä näyttänyt merkkiäkään turhautumisesta tai mielenkiinnon puutteesta. 

Damit palautuivat nätisti ohjaajan luokse, tosin ei ihan käteen asti. Tällä kertaa painotus olikin etsimisessä, joten ei viilattu käteen asti palauttamista. 

Saaga odottaa uutta tehtävää ja uusia käskyjä innokkaana häntä heiluen.

Tiivistettynä siis...

Saagan haku on parantunut huimasti. Se lähtee mielellään kauemmas ohjaajasta kuin ennen, varsinkin helpossa maastossa jossa näkyvyys on hyvä. Kuitenkin vielä itseluottamusta pitäisi lisätä sen verran, että se onnistuisi myös vaikeammassa maastossa. Tämän päivän harjoituksissa se lähti mielellään omalle vanhalle jäljelleen, jos damia ei löytynyt (kun oli heitetty eri suuntaan kuin aiemmin). Saaga ei siis välillä oikein "uskaltanut" lähteä alueelle, jossa ei ollut jo ollut. Tämä tulee kuitenkin vain harjoittelemalla ja rutiinilla. 

Palauttaminen, joka oli meille aikaisemmin iso ongelma, on jo niin sanotusti hanskassa. Lähes aina noudettava asia tulee ohjaajan luokse asti. Joka kerta se ei ihan käteen asti tule, mutta max. kahden metrin päähän ohjaajasta. Vain hienosäätöä tähän asiaan.

Into ja työskentelymotivaatio on Saagalla sellaisia valtteja, joita tulisi vaalia. Saaga lähtee jokaiseen uuteen tehtävään niin tarmokkaasti ja aidolla innolla, että sitä on ihan iloa katsoa. Mielestäni myös oppi menee perille, ja yhteistyö säilyy, kun molemmilla on mukavaa. Ei koira tee työtä, jos se ei ole mukavaa. Ei tee ihminenkään. 

Mutta kylläpä simahti koira tämän päivän treenin jälkeen. Kävi vaan miun jalkojen lämmittäjäks lattialle kuorsaamaan.

Näillä eväillä hyvin mielin jatkotreeniä vaan. 

- Leena 

Mökkeilyä

Mie kävin Saagan kanssa miun vanhempien mökillä viettämässä vapaapäivää. Yövyttiinkin siellä. Saaga taas kerran ui hirmu paljon ja koko ajan sille ois pitänyt olla keppiä heittämässä (veteen). Se on mökillä kuin eri koira: haukkuu kaikkea mikä liikkuu ja mistä tulee ääntä, nytkin jokaista moottorivenettä ja läheisellä autotiellä kulkevia autoja piti haukkua. Ei sinne kyllä kukaan kysymättä tule kun Saaga on menossa mukana. 

Tän mökkireissun otin ihan rentoutumisen kannalta, eli meillä ei ollut mukana mitään treenijuttuja, vaan nautittiin vaan lomasta. Kuvia tuli otettua tosi paljon, tässä parhaita paloja.

Saaga ekaa kertaa veneessä.

Tältä kiveltä Saaga kävi haukkumassa veneitä.

Näistä kuvista voi päätellä, mistä meidän lomapäivä koostui suurimaks osaks. ;)

Leena.

Juvan näyttelyt

Viime lauantaina kävästiin Juvalla kaikkien rotujen näyttelyssä. Keli näytti matkalla pahalta kun vettä tuli todella paljon, mutta onneksi näyttelypaikalla paistoikin sitten aurinko ja oli todella lämmin. Vähän pelkäsin, että vaikuttaako kuumuus Saagaan, kuten Joensuun näyttelyissä toukokuussa jossa Saaga oli jotenkin tosi apaattisen näköinen. Pelko osoittautui kuitenkin turhaksi: Saaga esiintyi mielestäni paremmin kuin missään näyttelyssä aikaisemmin! 

Ennen kehää Saaga ottaa rennosti...
Yleensä meillä on tuossa häkissä peti.

Saaga oli tosi nätisti paikoillaan ja muisti tällä
kertaa myös heiluttaa häntää ;)

Saagan esiintyminen ei tuomarin (Soile Bister) sydäntä kuitenkaan ilmeisesti paljoa lämmittänyt, vaan hän antoi Saagalle arvosteluksi hyvän. Vähän meitä jäi arvostelu ihmetyttämään, koska aiemmissa näyttelyissä on tullut EH ja ERI. Arvostelu oli kuitenkin tämän kertaisen tuomarin mielipide. Itse olen sitä mieltä, ettei yhden tuomarin arvostelulle tule laittaa liikaa painoarvoa, vaan koiran saamia arvosteluja tulee arvioida kokonaisuudessaan. 

Jes, kaikki jalat tasan! Vaikka voisi venyttää vielä hieman.

Tähän mennessä kaikki tuomarit ovat olleet sitä mieltä, että Saaga liikkuu ahtaasti takaa. Osa tuomareista on kehunut Saagan hyvää luonnetta ja hyvää luustoa. Joensuun tuomari (Sven Slettedal) oli sitä mieltä, että hyvin kulmautunut takaa, mutta edestä voisi olla kulmautuneempi. Juvan tuomari oli taas sitä mieltä, että asia on toisinpäin. Noh, oli miten oli, Saaga on vasta alle vuoden ikäinen ja tulee kehittymään vielä paljon. Saagan molemmat vanhemmat ovat olleen kuulemma valmiita vasta kolme vuotiaina, joten vielä on mielestäni turhan aikaista sanoa, millainen "lopputuloksesta" tulee.

Ravi olisi voinut olla ehkä vähän reippaampi.

Kotimatkalla käytiin uittamassa koiraa, kun oli niin kuuma. 

Kerrottakoon vielä viime viikon mejä-treeneistä. Vihdoin Saagalle tehtiin ehkä jotakuinkin U -kirjaimen muotoinen makausjälki, jossa oli viisi tai kuusi makausta (tytöt olivat tehneet makauksista todella selkeät ja aika isot, joka on siis Saagan tapauksessa erittäin hyvä asia), joihin jokaiseen laitettiin kinkkua, jotta saataisiin koira pysähtymään niille. Muutama makaus oli suoralla ja loppujen kohtiin oli tehty kulmat. Myös keli oli meillä melko haastava: ukkonen paukkui suoraan meidän päällä ja vettä satoi kuin saavista kaatamalla. Voi ainakin sanoa, että nyt on treenattu myös erilaisissa olosuhteissa ;)

Saaga lähti jäljelle todella innoissaan ja oli miulla liinan päässä melkoinen piteleminen. Yhdessä taas tutkittiin alkumakaus, josta Saaga lähtikin jäljestämään itsevarmasti. Jäljestäminen oli jälleen jälkitarkkaa ja mikä parasta: lähes jokaiselle makaukselle pysähdyttiin!!! Yksi makaus ohitettiin kokonaan, mutta muihin Saaga pysähtyi syömään kinkun ja sen jälkeen jäi vielä haistelemaan makausta. Kehuin jokaisella pysähdyksellä paljon. Yhden kulman jälkeen Saaga lähti muutaman metrin eteen päin, ennenkuin älysi että jälki ei jatkunutkaan suoraan. S löysi kuitenkin itse oikealle jäljelle.

Ensi kerralla mejä-treeneissä voisi sitten kokeilla laittaa herkkuja joka toiselle makaukselle, jotta ei olisi ihan niin helppoa pysähtyä. Eihän sitä kokeessakaan nameja makauksilla ole ;)

Nyt sitten ollaan taas palailtu pikkuhiljaa myös noutohommiin, koska metsästyskausi lähestyy. Viime aikoina ollaan keskitytty paljolti tokoon. Oon mie melkein joka lenkillä harjotellu ties minkä kepin ja damin kanssa noutoja, etenkin palauttamista, mutta nyt on aika alkaa taas harjoittelemaan ihan tosissaan.

Tulipas pitkä teksti, ehkä olisi jo aika siis lopetella. Ensi kertaan!
- Leena