Back in business

En ole päivitellyt talven aikana blogia ollenkaan, koska hirveästi emme treenien eteen ole talven aikana mitään tehneet -oikeastaan minkään saralla. Zetan kanssa on keskitytty perustottelevaisuuteen ja olemme koittaneet saada tämän kahden koiran lauman toimimaan meidän arjessa. 

Nyt korkkasin mejäkauden, koska koirat ovat tosiaan jo oikean aivotoiminnan tarpeessa. Toissapäivänä löysin sen verran sulaa maastoa, että sain tehtyä molemmille koirille jäljet. Saaga meni aika lailla vanhalla rutiinilla, vaikka intoa oli mahottoman paljon.

Poseerausta salpalinjalla ennen jäljestystä.

Zetalle tein lyhyen jäljen, jossa oli kaksi kulmaa, joissa makaukset. Zetalle on näytetty aikaisemmin verisientä ja hirven sorkkaa, mutta tämä oli hänelle ensimmäinen kunnollinen jälki. Ajoimme jäljen ihan tuoreena. Zeta on luonteeltaan aikamoinen höyryäjä, onhan hän vielä pentu, joten myös jäljelle lähdettiin intoa täynnä. Istutin hänet alkumakaukselle ja näytin tehtävän sanomatta mitään (eihän hän vielä tiedä mitä "jälki" tarkoittaa). Zeta nuuhki alkumakauksen tarkasti ja taisipa myös maistella sitä. Lähti oma-aloitteisesti jäljestämään. 

Itse jäljestys oli Zetalla aikamoista edestakaisin ramppaamista ja hakemista. Häntä selvästi jännitti kovasti ja oli säikyn oloinen. Vauhtia oli enemmän kuin taitoa. Jäljestystä oli kuitenkin myös hyviä pätkiä. Luulen, että jos jälki olisi ollut pidempi ja vanhempi, olisi vauhtikin saattanut olla rauhallisempi. Makausten merkkaamisesta olen erittäin tyytyväinen; Zeta pysähtyi niitä nuuhkimaan ja maistelikin. Nyt kun keksisin vielä miten saan ylläpidettyä sen, niin hyvä varmasti tulee. Zeta palasi makaukselle, jos jälki ei jatkunutkaan sinne minne hän oli makaukselta lähtenyt. Toisen kulman jälkeen Zeta lähti jälkeä takaisinpäin, joten ohjeistin häntä heti vaihtamaan suuntaa koska en halua antaa koiran mennä paluujälkeä.

Sorkka kiinnostaa. Zeta sai kantaa sorkan autolle.

Videoltakin huomaa kuinka herkkä Zeta oli liinan kiristymiselle; joka kerta kun liina kiristyi, koira heti pysähtyi tai vaihtoi suuntaa. Yritin antaa liinalla Zetalle tukea, mutta ei se oikein onnistunut kun hän ei yhtään sietänyt kireämpää liinaa. Muutenkin oli vaikeaa yrittää pitää liinassa tuntuma, kun Zeta palasi aina takaisinpäin (minkä seurauksena liina oli koiran jalkojen seassa). Myönnettäköön, että en kyllä oikein osaa lukea Zetaa vielä ainakaan tuossa jäljestystilanteessa. Vaatii siis vielä molemmilta opettelua. Sorkalle tultiin vähän takakautta, mutta sorkka kiinnosti Zetaa ja hän nappasi sen suuhunsa. Kehuin kovasti. 

Vaikka Zetan suorituksessa oli parantamista (ja myös minun suorituksessa ohjaajana!), olen erittäin tyytyväinen huomioiden että kyseessä oli hänen ensimmäinen jälki. En tiedä yritänkö saada Zetan tänä kesänä mejäkokeeseen vielä vaiko en. Aika näyttää... 

Alla siis video. Oli muuten vaikeaa pitää toisessa kädessä kännykkää, toisessa liinaa (siksi kuva ihan pikkusen heiluu). Täytyy sanoa, että muutenkin aika amatöörimäistä ohjausta minulta, mutta harjoitellaan.

Tässä Zetan jäljestysvideo. Pahoittelen huonoa
kuvan laatua, en saanut sitä millään paremmaksi. 

Tästäpä treenikausi taas alkaa. Kesän suunnitelmat ovat koirien osalta vielä vähän auki, mutta siitä ne selkeytyy. Palaillaan taas. 

- Leena

Saaga kevätauringossa.

Uskomatonta, mutta totta: piirinmestaruus!

Huom. Tämä teksti on kirjoitettu jo heti piirinmestaruuskilpailun jälkeen, mutta kuvien siirtämisessä minulla meni tovi jos toinenkin. Sen vuoksi julkaisen tämän vasta nyt joulun kunniaksi. ;) 

Nyt en äkkiseltään muista kirjoitinko kuluneen kesän mejäkoesuunnitelmista tänne mutta ainakin kovasti mainostin keväällä muille, että jos saan Saagan valioksi alkukesästä, en välttämättä sitä ilmoita kokeisiin sen jälkeen. Toisin kävi. Kyllähän sitä yhden kokeen maltoin meidän osalta perua, ja heinäkuun alun Uimaharjun Koiraklubin kokeeseen osallistumistakin jahkailin melkeinpä viimehetkille saakka. Onneksi osallistuimme. Onneksi osallistuimme myös meidän Noutajakoirayhdistyksen kokeesseen Juukaan. Näiden kokeiden tulosten perusteella pääsimme Saagan kanssa piirinmestaruuskilpailuun (Pohjois-Karjalan Kennelpiiri)! 

Piirinmestaruus oli 28.8.2016 Koverossa, Karjalan Spanielit ry:n järjestämänä. Tuomarina oli Petri Pelkonen. Mainittakoon tähän väliin, että Petriltä sain todella arvokkaita vinkkejä ja neuvoja myös oppaana toimimiseen. Koeviikonloppu meni normaalin kokeen tavoin: jälkientekopäivä oli lauantai ja sunnuntai oli koepäivä. Yritin ottaa viikonlopun mahdollisimman rennoin mielin. En yleensäkään enää kokeessa juurikaan jännitä, mutta kyllä sitä pientä jännitystä oli ilmassa kun tiesi kyseessä olevan kilpailu, jonka voittaja pääsisi SM -kilpailuun. Yritin olla ajattelematta sitä. 

Metsän antimia. Harmi, ettei sattunut poimuri mukaan.

Sunnuntaina tuomarinpuhuttelun ja laukauksensietotestin jälkeen lähdettiin maastoon. Toimin oppaana jäljellä numero kolme, joten meninkin aika heti jäljille odottelemaan opastusvuoroani. Saaga sai arvonnassa jäljen numero kuusi eli päivän toisiksi viimeisen jäljen. Saagalla oli melkoisen pitkä päivä odotella jäljelle pääsyä, mutta parhaani mukaan pidin sille seuraa ja ravitsin sitä koitosta varten (käytössämme oli tuttuun tapaan FitDogin tuotteet). 

Tuomari Petri Pelkonen seuraa laukauksen sietotestiä. Saaga keskellä.

Saaga jäljesti toiseksiviimeisenä, ja odottelu alkoi sitä jo tympimään.

Saagan jälki oli aika raskasta maastoa kulkea: alkumatka oli soista maastoa, jossa kasvoi rutkasti suopursua. Itsekin piti kävellessä jalkaa nostaa lähes lantion korkeudelle, ettei kompastuisi suopursuihin. Lisäksi ne haisivat (tuoksuivat) omaankin nenään tosi voimakkaasti, saati sitten koiran nenään. Myös ojia oli toistakymmentä. Loppumatkasta oli paljon kaatunutta puuta (osa oli kaatunut edellisen yön Rauli -myrskyssä). Oma kulkemiseni tuntui niin vaivalloiselta, että tuntui että koirakin hapuili ympäriinsä vaikkei se sitä ilmeisesti juurikaan tehnyt. Ehkä pitäisi omaa kuntoa parantaa, niin ei tuntuisi aina niin raskaalta ;) Kaiken tuskailuni tiimoilta huomasin kuitenkin yhden supertärkeän jutun: Saaga pysähtyi yhdelle makaukselle nuuhkimaan ja kattoi meitä ihan sillä ilmeellä, että "näitkö nyt varmasti?"! Se on tehnyt tuon saman nyt kahdessa kokeessa... Ehkä se ensi kerralla pysähtyis jo sitten kahdelle makaukselle.

Mutta tässäpä tuomarin mielipide Saagan suorituksesta:

(Jäljen ikä: 23 h 34 min)
Jäljestämishalukkuus: 6/6
Jäljestämisvarmuus: 11/12
Työskentelyn etenevyys: 10/10
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen: 10/14
Käyttäytyminen kaadolla: 3/3
Yleisvaikutelma: 5/5

= 45 p.

Hyvä, rauhallinen lähtö. Koko matka jäljen päällä tai sen välittömässä läheisyydessä. 1. kulma oli katko, jossa veretyksen lopussa pieni taustan tarkistus ja nopeasti siitä jäljen tekijöiden jälkiä pitkin veretyksen alkuun. Molemmat muut kulmat pienellä taustan tarkistuksella. Makauksista vain yksi kiinnosti riittävästi. Sorkalle suoraan ja se kiinnosti. Tänään muutoin hyvä suoritus, mutta makausten puutteellinen osoitus vähensi pisteitä. 

SM:iin ei päästy, koska Saagalla alkoi juoksu viikkoa ennen kisaa. Ilomielin kuitenkin luovutin paikkamme piirinmestaruuskisassa kakkoseksi tulleelle flätille, josta tuli jälkivalio piirinmestaruudessa. En kuitenkaan kovin kauaa harmitellut ettei voitu osallistua SM:iin, koska meillä on pitkä ja hieno kausi takana. Saaga on lomansa ansainnut. Tai no, mejäloman, koska sorsastuskausihan alkoi olla jo aluillaan.

On se hieno koira. Ja olen siitä sanoin kuvaamattoman ylpeä. 

- Leena

Mejäilyä ja metsästystä

Olimme Saagan kanssa 7.8. Juuassa oman noutajakoirajärjestömme järjestämässä mejäkokeessa. Koska kuulumme Jonin kanssa mejätoimikuntaan, menimme paikalle jo perjantaina. Meillä oli Saagan lisäksi myös Zeta mukana turistikoirailemassa. Minä opastin minun ja Jonin tekemän jäljen, joten Joni hoiti koepäivänä ruokailun järjestämisen ja Zetan kaitsemisen. 

Lauantai-ilta.

Booriing...

Koepäivän sää oli oikeastaan lähes täydellinen koirien kannalta: aika lailla koko päivän oli pilvistä, lämmintä oli n. 15 astetta. Kun menin jäljellemme odottamaan opasta ja tuomaria, kauhistuin vähän koska maasto näytti niin puskalta että tuntui ettei sinne pysty menemään. Maasto todella oli aika pusikkoista, mutta olipa siellä pätkä kuusimetsääkin, joka tosin oli ohjaajan kannalta hieman haastavaa kulkea kun piti kävellä melkein kyykyssä (ei voi koiran kanssa oikein parhaita reittejä valita, vaan täytyy mennä sinne minne koira menee). Ajoittain metsäkanalintujen jäljet pyörittivät Saagaa ja yhdessä kohtaa jäljeltä lähtikin pyy. Saaga lähti vetämään linnun perässä, jolloin kielsin napakasti "ei". Yllätyin, kun Saaga saman tien jätti linnun ja lähti jatkamaan jäljestysä. Kyllä voin sanoa, että en uskonut niin tapahtuvan, mutta olin tilanteeseen tietenkin supertyytyväinen. Tuomarina meillä sattui (taas) Hassisen Markku.

Saagan arvostelu:

(Jäljen ikä: 20h 50 min)
Jäljestämishalukkuus: 6/6
Jäljestämisvarmuus: 10/12
Työskentelyn etenevyys: 10/10
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen: 10/14
Käyttäytyminen kaadolla: 3/3
Yleisvaikutelma: 5/5

= 44 p.

Lähtömakaus tutkitaan, josta ohjattuna ensimmäiselle osuudelle. Alkaa hyvä sopivavauhtinen jäljestys jälkiuran tuntumassa edeten. Loppuosalla kuusikossa riistanhajut pyörittävät ja pyy lähtee lentoon. Ohjaajan oikea-aikainen kieto saa koiran taas palaamaan tehtäväänsä. Siitä edetäänkin pyörähdyksen kautta ensimmäiselle kulmalle, josta hyvin toiselle osuudelle. Toinen osuus mennään vain pienin tarkistuksin toiselle kulmalle, jossa katkos veretys loppuun. Koira tekee kovasti töitä ja hakien selvittää itsensä kolmannen osuuden alkuun. Kolmas osuus edetään verijäljen tuntumassa aina kolmannelle kulmalle, josta tarkasti neljännelle osuudelle. Neljäs osuus erinomaista jäljestystä aina kaadolle saakka. Sorkasta on kiinnostunut napaten sen haltuunsa. Makauksista osoitti kolmannen, nopeasti neljännen ja ylitti toisen sekä ohitti ensimmäisen. Erinomainen jäljestäjä etenee sopivaa vauhtia koko suorituksen taidokkaasti ohjattuna. 

Jäljestyksen jälkeen. Maasto oli tosi märkä edellispäivän ja
yöllisten sateiden jälkeen.

Meillä on ollut käytössä FitDogin energia- ja palautusjuomajauheet. Olen ollut tuotteisiin erittäin tyytyväinen. Saaga ei suostu juomaan ennen jäljelle lähtöä normaalia vettä, mutta energiajuomaa juo mielellään ja olen huomannut juoman vaikutuksen koiran jaksamiseen. Palautusjuoman ansiosta koira palautuu suorituksesta paljon nopeammin. Ko. jauheet ovat olleen meillä käytössä myös metsästyskaudella. Koiralle ei oikein voi antaa ruokaa ennen rankkaa suoritusta, jolloin ko. juomat toimivat energianlähteenä. Suosittelen!

Meillä oli taas oikein mukava viikonloppu mejäilyn parissa. Keväällä vähän puhuin, etten ilmoita Saagaa kokeeseen, jos saan siitä alkukesästä jälkivalion. Noh, jälkivalio tuli tämän vuoden ekassa kokeessa, mutta niin sitä vaan kokeisiin taas "eksyttiin"... 

Ja Zeta vaan kasvaa hurjaa vauhtia. Ollaan nyt yritetty opettaa sille peruskäskyjä ja hihnassa kulkemista (se vetää tosi kovasti välillä). Välillä on vähän haasteita, mutta niinhän se pentujen kanssa aina on. Nyt kun Saagallakin alkoi metsästyskausi, pystyn paremmin keskittymään pelkästään Zetan opettamiseen ilman että Saaga on vieressä höseltämässä. 

Zeta on nyt muuten oikein innostunut uimisesta! Se tykkää tosi paljon kahlailla vedessä ja myös ui mielellään toisten koirien perässä. Välillä menee vähän vielä kroolaamiseksi, mutta hetken päästä Z malttaa rauhoittaa myös etujalat veden alle. Laitan Zetan uintivideon myöhemmin. Nyt nautiskellaan vielä siitäkin huvista vielä kun voidaan. Syksyä odotellessa :)

- Leena 

Zeta 16 vko.

Tiimityötä.

Pentu tuli taloon

Olen tässä puolentoista kuukauden ajan seuraillut tilannetta ja miettinyt, mitä kirjoittaisin blogiin. Meille tosiaan kotiutui 5.6. pikkuinen (ei se ehkä ollut niin pikkuinen kuin mitä oletin ja muistelin) labbispentu nimeltään Ipohin Zeta Orionis, kutsumanimeltään Zeta. Zeta on samalta kasvattajalta kuin Saaga (Ipohin kennel). Emme halunneet vaihtaa kasvattajaa, koska Tuula ja Kateriina ovat olleet vertaansa vailla Saagan kanssa kuljetulla matkalla, kun meille on tullut milloin mitäkin ongelmia tai kysymyksiä. Lisäksi he ovat myös aidosti kiinnostuneita kasvattiensa kuulumisista myös sen jälkeen, kun pennut ovat lähteneet "maailmalle". 

Ensimmäiset päivät, ja oikeastaan viikotkin, menivät tutustuessa pentuun ja sen tapoihin. Myös Saagalla oli asiassa hieman sulattelemista. Ensi kerran Zetan nähdessään Saaga vältteli sitä ja oli kuin ei huomaisi. Varovasti haistellen alkoi tutustuminen ja kotona Saaga jo uskaltautui leikkimään pennun kanssa. Tosin kyllä Saagasta oli jonkin aikaa havaittavissa "Milloin me palautamme tuon pennun?" -fiilis, mutta nyt koirat ovat jo oikein hyviä ystäviä.

Zeta on ollut alusta saakka leikkisä ja iloinen pentu, niinkuin pennun kuuluukin olla. Se oppii erittäin nopeasti ja on myös innokas oppimaan uutta. Rohkeutta ja itseluottamusta Zetalla on vähän liikaakin välillä, mutta toivon että osaisimme käyttää niitä ominaisuuksia hyödyksi koulutusvaiheessa. Jos Zetaa pitäisi kuvailla lyhyesti, sanoisin että se on aika tiukka täti. Kovasti yrittää komentaa Saagaa ja muitakin vanhempia koiria haukkumalla ja murisemalla (Saaga ei tehnyt tällaista ikinä). Saaga on jo onneksi pikkuhiljaa alkanut sanomaan pennulle kovemmin takaisin, mutta edelleen antaa pennun muun muassa mennä Saagan ruokakupille, ellei kukaan ihminen mene väliin. 

Olemme aloittaneet pennun kanssa totuttelemisen erilaisiin paikkoihin ja pintoihin, erilaisiin metsätyyppeihin, autossa matkustamiseen, mökkeilyyn jne. Autossa matkustamisessa Zetalla ei ole ollut ongelmia, mitä nyt välillä haluaisi tulla koiraverkon läpi kontista takapenkille. Mutta pääsääntöisesti matkustaa hyvin. Mökillä luonnollisestikin viihtyy myös. Mikäpäs siellä on kahlaillessa vedessä ja juoksennellessa Saagan kanssa ympäri pihaa. Veteen pentu on alusta asti uskaltautunut, mutta uida hän ei vielä halua. EDIT: Tämän tekstin kirjoittamisen aloittamisen jälkeen, parin päivän päästä, Zeta ui ensimmäistä kertaa oikeasti! Siis niin syvällä, etteivät jalat yltäneet enää pohjaan. 

Mökillä tulee uni kyllä hyvin.

Ensimmäisillä rokotuksilla ollaan käyty ja se reissu meni oikein hyvin. Ihan kaikki ei kuitenkaan ole ollut ruusuilla tanssimista. Täytyy myöntää, että aika on kullannut muistot pentuajan suhteen. Saagan pentuajasta ei mieleeni ole jäänyt muuta negatiivista kuin seinien syönti (meillä oli seinissä kolme etuhampailla jyrsittyä kunnon monttua). En muistanut, että sitä lattioiden luuttuamista, yöllä heräämistä ja ulkoiluttamista on niin paljon. Kun pentua ei vielä ollut, Saagan kanssa arki oli oikein kaavoihin kangistunutta mutta niin helppoa! Saagalla oli tietty (ja vieläpä pirun tarkka) rytmi elämässä. Pennulla ei ole mitään rytmiä, eikä Saagallakaan enää.

Lisäksi tällä hetkellä minua huolettaa Zetalla oleva paksusuolen tulehdus. On kulma pennulla melko yleinen vaiva ja olen saanut hoito-ohjeet (ruokavalion tilapäinen muutos) tätä varten. Tästä huolimatta sitä koko ajan huolehtii pennun voinnista. Zeta on kuitenkin onneksi ollut pirteä ja reipas oma itsensä, eikä sillä pitäisi olla mitään hätää. 

Vaikka välillä näiden riiviöiden kanssa on vähän rankkaakin, on niistä silti enemmän iloa kuin harmia. Etenkin Saagan puolesta olen tyytyväinen, kun sillä on nyt kaveri. Aina sanotaan, että siinä se kaksi koiraa menee missä yksikin. Se pitää kyllä paikkaansa.

Mukavaa kesää kaikille!

- Leena

ps. Saagan mejäilyn osalta sen verran, että osallistuimme heinäkuun alussa jälleen Uimaharjun koiraklubin järjestämään mejäkokeeseen. Sää oli todella helteinen, mutta siitä huolimatta Saaga jäljesti upeasti tuloksen VOI1 43p! 

Kaverukset. <3

Kynsienleikkuuta.

Tassuttimet.