Valoa tunnelin päässä...

Muutama viikko sitten oltiin Karjalan Spanieleiden järjestämässä mejäkokeessa Joensuun Pirttivaarassa. Sää oli minun mielestä täydellinen, vaikka sunnuntaiaamuna oli hieman koleaa. Koko viikonlopun oli noin 13-15 astetta ja pilvistä. 

Lauantaina oli ihan perinteisesti jälkientekopäivä ja tein parini kanssa avo- ja voi-jäljet. Jälkien teossa ei oikeastaan ollut mitään ihmeempää, vähän mentiin vikasuuntaan, mutta hienosti saatiin korjattua. Lopulta molemmista jäljistä tuli hyvät.

Miun opastama jälki oli enimmäkseen tällaista helppokulkuista kuivaa suota.

Sunnuntaiaamuna oli normaalit koeaamurutiinit: aamupala, ylituomarin (Minna Vornanen) puhuttelu, jälkien arvonta ja laukauksen sietotesti, jonka kaikki koirat läpäisivät. Minnan lisäksi toisena tuomarina toimi Markku Hassinen. Markku sattuikin sitten jälleen Saagan jäljelle tuomariksi. 

Meidän piti Saagan kanssa odottaa pari avo -luokan jäljestystä ennekuin päästiin itse jäljelle. Koin, että tällainen odottelu on ainakin minun koiralle tosi hyvä juttu: se ehtii rauhoittua kunnolla ennen jäljestystä. Mentiin ihan hyvissä ajoin jäljen alun läheisyyteen, jossa sitten kävelyttelin Saagaa. Käveleminen ja kunnolla rauhoittuminen tosi tärkeä rutiini Saagalle ennen jäljestämistä. Silloin se malttaa jäljestää hieman rauhallisemmin, vaikka intoa siltikin riittää vielä.

Onko odottavan koiran ilme hieman epäluuloinen?

Saagan tulos oli hukaton VOI2. Olen kyllä tosi tyytyväinen, että saatiin ylipäätänsä tulos. Kakkonenhan on suoraan sanottuna juhlaa edellisen nollan jälkeen. MUTTA miun mielestä Saagan suoritus oli vähän epätasainen. Vauhti oli tällä kertaa tosi hyvä (laskin joka askeleella mielessäni "yk-si, kak-si, kol-me...", että ei vaan mennä liian kovaa). Saaga oli jotenkin todellä säikyn oloinen koko jäljestyksen ajan. Esimerkiksi, kun tultiin pienelle metsäaukiolle, se oikein pysähtyi ja mietti mennäänkö tosta vai ei. Muutenkin Saaga pysähteli paljon, mitä se ei koskaan ole tehnyt. Toisaalta, voihan se olla hyväkin asia, ettei se koko ajan juokse päättömän kanan tahtiin. Jälki ohitti lammen, jossa oli ilmeisesti sorsia. Niitähän se koira jäi aika pitkäksi aikaa ihmettelemään, kunnes taas jatkoi matkaa jälkeä pitkin, ja taas ihmetteli sorsia. Tais se vähän siellä kaislikossakin käydä tarkistamassa... Käskystä sain koiran kuitenkin jatkamaan jäljestystä (IHME!). 

Noh, sitten ne makaukset.... ne Saaga kiersi. Joka ikisen. Ei edes kävellyt yli, vaan kiersi. Ei se tätäkään ole koskaan tehnyt. Tuon takiahan tuomari sitten päätti laskea palkintosijaa, mikä on miun mielestä VOI -luokassa ihan oikein. Saagalla pitäisi olla juoksut tulossa, joten luulen, että se aiheuttaa tämän epäluuloisuuden ja otouden. Taas selittelyn makua. Ehkä kuitenkin vaan lisätään treeniä ja opetellaan se tekeminen ;)

Saaga jaksaa kyllä yllättää joka kokeessa. Eipähän oo meillä liian tylsää. 

Tässä arvostelu:

Jäljestämishalukkuus 4/6
Jäljestämisvarmuus 9/12
Työskentelyn etenevyys 8/10
Lähdön, kulman, makauksen yms. selvittämiskyky 6/14
Käyttäytyminen kaadolla 3/3
Yleisvaikutelma 4/5
Yht. 34 VOI2

Lähtömakaus kiinnostaa ja ohjattuna ensimmäiselle osuudelle. Ensimmäinen osuus mennään vain muutamin lyhyin tarkistuksin ensimmäiselle kulmalle, jossa katkos veretetty osuus loppuun. Koira hakee jäljen jatkon ja heti toisen osuuden alussa oikealle tarkistuslenkki. Vielä useita lyhyitä tarkistuksia toisella osuudella. Vasemmalla oleva lampi aiheuttaa useita tarkistuksia sen suuntaan. Käy ruohikossa haistelemassa hajut ja sieltä kaartaa kuitenkin takaisin jäljelle. Loppu kolmannesta osuudesta jäljen tuntumassa, kolmas kulma jälkinarun verran takaa tarkistaen neljännelle osuudelle. Neljäs osuus aaltoilevaa hyvää etenevää jäljestystä aina kaadolle asti. Sorkan nappaa suuhunsa. Tänään koira ei ole yhdestäkään makauksesta kiinnsotunut vaikka vierestä ne ohittaakin muuten sopivavauhtisessa suorituksessa.  

Oli kyllä jälleen mukava viikonloppu! Tästä hyvillä mielin jatkamaan... :)

- Leena

Kotimatkalle lähdössä. Näkyyköhän silmissä jo pieni väsy?

ps. nää mejäpäivitykset on aina vähän kaljun näköisiä, kun ei nuilla reissulla ehdi kauheasti kuvia ottamaan.... :)