Käpytragedia

Huom: muokkasin tekstiä 18.4. lisäämällä röntgenkuvan kävystä. 

Kyllähän mie tiesin, että Saaga (ja labradorit yleensäkin) ovat aika ahmatteja, mutta en kuitenkaan älynnyt että ihan NOIN paljon.

Kaikkihan alkoi oikeastaan jo muutama viikko sitten, kun olimme Jonin kanssa menossa koirien ensiapuluennolle. Luennon ajaksi jätimme Saagan hoitoon meidän tutun luokse, jossa se sitten nielaisi koivunlehden kokoisen luupalan. Ajattelimme, että seuraamme tilannetta. Mitään ei tapahtunut ja koira ulostikin ihan normaalisti, joten ajattelin luun sulaneen.

Noh, reilu viikko sitten Saaga sai uuden solmulelun, joka oli parikymmentä senttiä pitkä ja muutaman sentin paksuinen. Antaessani sen koiralle, ajattelin, että tuo lelu pitää yöksi ottaa pois, ettei koira sitä vahingossa nielaise. Enpä oikeastaan ehtinyt kuin ajatella tuota, niin huomasin koiran nielasseen lelun. 

Saagalla käy suu koko ajan. Yleensä se ei kuitenkaan mitään nielaise, lähinnä
vain silppuaa.

Äskeiset kappaleet olivat pohjustusta tulevalle. Tässä tulee viime päivien Käpytragedia:

Viime sunnuntaina heräsin siihen, kun Saaga oksenti sänkyni vieressä. Helpotuin, kun koira oksensi viikolla syömänsä pienen solmulelun, eipähän jää suolistoon jumiin tai muuta vastaavaa. Joni käytti samana päivänä Saagaa metsässä ihan reippaalla lenkillä: tekivät noutoharjoituksia ja nauttivat kevätsäästä. Koko sunnuntaipäivän Saagan maha oli ihan sekaisin, jonka ajattelin johtuvan lelun oksentamisen jälkiseurauksista tai siitä, että maan sulaessa esiin on tullut kaikenmoisia "herkkuja". Illalla kävin ostamassa Canicuria (ja matolääkettä) ja aloitin kuurit heti. 

Maanantaina koiralla oli maha edelleen sekaisin, ja lisäksi koira alkoi oksentamaan. Illalla se ei edes syönyt mitään. Saaga oli kuitenkin todella pirteä oma itsensä, joten en ihan vielä huolestunut. Huoli alkoi vasta maanantai-tiistaiyönä, jolloin koira oksensi lähes tauotta. Enää oireet eivät voineet johtua Saagan oksentamasta lelusta. Oksennuksessa oli vaahtoa, joten ehdimme jo säikähtää olisiko kyse mahalaukun kiertymästä. Soitin välittömästi päivystävälle eläinlääkärille ja sovimme näkevämme Joensuun eläinklinikalla. Kello oli 1.30.

Klinikalla Saagalta mitattiin kuume ja tehtiin yleistutkimus, jossa ei nahkeita limakalvoja lukuunottamatta huomattu muuta poikkeavaa. Röntgenkuvissa näkyi kuitenkin laajentuneita kaasuntäytteisiä suolia sekä kaksi kirkkaampaa kohdetta, jotka vaikuttivat vierasesineiltä. Tässä vaiheessa olimme aika varmoja, että suoliston tukkeena oli Saagan aikaisemmin nielaisema luun palanen. Saagaa nesteytettiin suonensisäisesti sekä lääkittiin (opioidi)kipulääkkeellä (Polamivet) suonensisäisesti. Eläinlääkäri suositteli leikkaukseen hakeutumista heti aamulla. Viideltä aamuyöstä olimme kotona. 

Klinikalla tipassa kolmen aikaan yöllä.

Yöllä annettu kipulääke alkoi vaikuttaa melkein heti ja pitkän "taistelun" jälkeen
unta vastaan, uni voitti. Viimeiseen asti koira yritti pysyä hereillä.

Tiistaiaamuna Saaga oksensi yöllä saamansa nesteet. Heti kahdeksalta aloin soittelemaan eläinlääkäreitä läpi. Kaupungin eläinlääkäri Jari Aho lupasi ottaa sen leikattavaksi Joensuun eläinklinikalle. Vein koiran klinikalle aamulla odottamaan leikkausta. Klinikalla oli niin kova kiire, että ehtivät leikata koiran vasta neljältä iltapäivällä. Viideltä tiistai-iltana hain Saagan klinikalta kotiin. Klinikalla selvisi, että Saagan ohutsuolessa oli ollut tukkeena KÄPY. Sekä eläinlääkäri, että hoitajat olivat kävystä hieman huvittuneita. Itse en siinä vaiheessa vielä osannut kovin naureskella asialle, lähinnä tunsin epäuskoa ("Onko se koira oikeasti noin hölmö?"). Nyt kuitenkin käpy jo vähän huvittaa. Kallis käpy. 

Saaga oli luonnollisestikin ihan tokkurassa tullessaan kotiin. Illalla se alkoi vinkumaan ja selkeästi kipuili paljon. Annoin sille kipulääkettä, jota Aho Saagalle määräsi. Lisäksi sille määrättiin pahoinvointilääke- ja antibioottikuurit. Tuolla kipulääkkeellä on aika inhottavat sivuvaikutukset, joten olemme antanut sitä nyt aika varovasti. Se olikin, että annetaan tarvittaessa. 

Tässä röntgenkuva, joka otettiin yöllä. Tiistai-aamunahan Saaga kuvattiin
uudelleen, mutta en niitä kuvia enää itselleni pyytänyt. Kuvassa käpy siis
kutakuinkin keskellä kuvaa selkeästi tukoksena.

Tiistaiaamuna Saaga rauhoitettiin uusia röntgenkuvia varten. (Yöllä ei
rauhoitettu).

Leikkauksen jälkeen klinikalla vielä.

Ohjeen mukaisesti kahden vuorokauden jälkeen otimme Saagalta painesiteet pois. Tikkien pitää olla kaksi viikkoa. Lisäksi kahden viikon ajan koiran tulee syödä vain velliä pieninä annoksina. 

Seuraavana päivänä leikkauksesta Saaga oli vieläkin aika nuutunut.

Painesiteet.

Kiva arpi...

Ufo. Suojakauluria ei olla pidetty, jos ollaan itse kotona
vahtimassa, ettei Saaga nuole leikkausjälkeä. Ei se kyllä
toistaiseksi ole vielä edes yrittänyt. 

Saaga on mielestäni toipunut hyvin. Se on jo tosi pirteä ja ruokahalut ovat ennallaan. Maahanmeno on kuitenkin kovin kivuliaan oloista, mutta ymmärtäähän sen: onhan koiran vatsassa melkein 30 cm pitkä haava. Pieniä kävelylenkkejä (tai oikeastaan taaperruksia) ollaan käyty varovasti, mutta hitaasti hyvä tulee. 

Kokonaisuutena Käpyseikkailu oli aika hirvittävä kokemus, mutta ehkä tästä selvitään. Toipuminen on kuitenkin vielä kesken. Huh, olisikohan tässä seikkailua riittämiin hetkeksi aikaa? 

- Leena

Tämän illan kävelyltä. Molemmista etutassuista on ajeltu
karvat (niissä oli kanyyli x2).