sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Noutopuuhien parissa jälleen

Kuten aiemmissa kirjoituksissa olen maininnut, olemme laskeutuneet pehmeästi takaisin noutopuuhiin Saagan kanssa. Nyt olemme kuitenkin alkaneet treenailla noutohommia ihan urakalla. Olemme käyneet tekemässä hakuruutua ja muita noutoharjoituksia (muun muassa lenkkien lomassa) pääsääntöisesti dameilla. Tavoitteenamme on aina lopettaa hyvään suoritukseen. Suorituksen hyvyys on kiinni siitä kuinka treenit ovat sillä kerralla sujuneet.

Olen huomannut, että Saagan kanssa on hyvä ottaa muutama luoksetuloharjoitus ennen noutoharjoituksia. Ainakin minä saan näin koiran kuulolle ja olen itsekin varmempi, että koira tuo damin minulle, eikä ala sen kanssa juoksentelemaan ympäriinsä (mikä on suuremmissa määrin jo jäänyt pois!). Olemme tehneet aika perusharjoituksia, joiden tavoitteena on ketju: koira sivulle, damin heitto, koira odottaa noutokäskyä, noutokäsky, koira noutaa damin, koira tulee ohjaajan sivulle ja antaa damin pyynnöstä. 


Käytiin muutama viikko sitten jäällä juoksentelemassa. Otin damin mukaan
ihan rehellisesti sanottuna sitä varten, että saan koiran juoksemaan, että saisin
otettuja hienoja kuvia, heh. 
Höntsänoutoa. Arvata saa, tuliko dami luokse vai ei (huom. toi ilme ja OTE).
Tuosta "otteesta" saatais kyllä satikutia tuomareilta kokeissa.
"Mun dami." Vaikka kuva kertoo toista, sain damin takaisin
ihan suosiolla.
Äsken mainittu ketju mielessä pitäen mielestäni Saagalla on perusnouto hyvin hallussa: se odottaa noutokäskyä, hakee damin ja tuo sen ohjaajan lähelle, mikä riittää taippareissa. Olemme kuitenkin alkaneet keskittymään siihen, että koira antaisi noutoesineen pyydettäessä. Saagaa pitää ohjata käsimerkein todella selkeästi, jos haluaa sen tulevan noudosta sivulle, ja ohjaajan pitää osata toimia ennen koiraa, ettei käy niin että se tiputtaa esineen ohjaajan jalkojen juureen. Kuitenkin muutamia kertoja koira on jo onnistunut moitteetta tulemaan esineen kanssa sivulle ja antamaan sen ohjaajalle pyynnöstä. Siispä noutoesineen suussa pitäminen ohjaajan käskyyn saakka on Saagalle hyvin vaikeaa (luulen, että vika on siitä, ettemme ole huomanneet pyytää sitä alusta asti...). Pitäisi keksiä joku keino, jolla saisimme koiran pitämään damin suussa aina hiukan pidempään.

Aikamme on siis kulunut pääasiassa lenkkeillen ja noutoharjoituksia tehden. Nyt en malttaisi enää millään odottaa, että päästäisiin myös tekemään verijälkiä. Luulen kuitenkin lumien sulamiseen menevän vielä jonkin verran aikaa, joten pitää nyt malttaa keskittyä noutohommiin siihen saakka. Loppuun vielä kuvia viime viikoilta.

- Leena


Paikka -käskyä harjoitellaan (tällä kertaa melko lyhyt välimatka).
On se koirakin aina treenien jälkeen tyytyväisen oloinen.


Söpöily on Saagan harrastus.
Aikeenani oli siivota, mutta laittaessani matot kasaan oven eteen viedäkseni
ne ulos, oli Saaga päättänyt lisätä haastetta tehtävän suorittamiseen...