Kehitystä havaittavissa

Sorsastuskausi alkaa olla ainakin täällä meilläpäin jo ohi. Päivätkin alkaa olla jo pakkasen puolella ja luntakin on tullut useampaan otteeseen, joten linnut alkaa lähtemään talviteloille. On sitä vielä pari iltaa koitettu käydä (räntäsateesta huolimatta) kattelemassa josko sitä jokunen sorsa ois vielä viivyttänyt lähtöään. Ei oo ainakaan meidän kohdalle osunut.

Muutama viikko sitten Joni ja Saaga olivat Ilomantsissa kanalinnun metsällä. Saalis jäi melko pieneksi, kun vaan yhden pyyn kanssa tulivat takasin. Saaga oli sen kuitenkin hienosti ajanut ylös. Kyl mie mietin, että on pikkusella pyyllä kilohinta kohillaan kun Ilomantsista asti piti sekin hakea... Hehhe, vitsi vitsinä. 

Nyt Saaga on ansaitulla lomalla. Sillä on ollut koko kesä ja syksy niin täynnä mejää, metätystä ja millon mitäkin sohellusta. Voin kyllä sanoa, ettei tää syksy oo ollenkaan mennyt hukkaan koiran koulutuksen osalta. Nyt haisee vähän omakehu, mutta kyllä Jonin kanssa ollaan onnistuttu Saagan koulutuksessa aika hyvin. Toki paljon on vielä tehtävää, mutta paljon ollaan myös saatu aikaseksi.

Näin meillä vietetään perjantai-iltaa.. Saaga hengessä mukana ;)

Selailin tossa miun ekoja blogipäivityksiä, joissa olin vähän kartoittanut tän vuoden tavoitteita ja määritellyt haasteita, joita on tossa noutamisen opettelussa huomattu. Yhtenä tavoitteena meillä on ollut haun laajentaminen ja syventäminen, josta oon tainnut aikasemminkin höpistä. Saaga on tainnut älytä sen hienouden: etsivä löytää. Ja jos sen laittaa ns. tyhjään hakuun, niin se lähtee todella rohkeesti hakemaan välillä todella kaukaakin. 

Tuo hakuhan meillä olikin semmonen päätavoite. Lisäks Saaga on alkanut malttamaan todella hyvin: se ei lähde noutoon ennenkuin saa siihen luvan. Välillä nuori koira kuumuu helposti, mutta sitten pitää vain rauhoitella sitä hetki ennen seuraavaa tehtävää/noutoa. 

Edellä mainitut ovat mielestäni selvimpiä asioita, joissa Saaga on syksyn mittaan kehittynyt. Tottakai on myös paljon muita asioita, esimerkiksi käteen palauttaminen (!!), jotka sujuvat ongelmitta lähes poikkeuksetta. 

Nyt Saagalla on menossa jonkin sortin murrosikä tai joku vastaava vaihe, koska se vähän jatkuvasti yrittää koetella hermoja ja testailee kuka täällä oikein määrää. Tää näkyy esimerkiksi sillä, että esimerkiksi hihnassa vierellä käveleminen vetämättä on taas niin kovin vaikeaa. Hihnassa kävelyä harjoittelen milloin namin, milloin lelun ja tietenkin kehujen avulla. Myöskään korvia ei Saagalla tunnu enää olevan. Oonkin näitten vuoksi nyt koittanut harjoitella johdonmukaisuutta, päättäväisyyttä ja periksiantamattomuutta. Nää on avainsanat, joilla toivon saavani koiran taas ruotuun ja tossun alle. Eihän ne mitään robotteja oo ja miusta on ihana, että on vähän luonnetta, mutta rajansa kaikella (myös minun hermoilla). 

Saaga ja Minni

Nyt onkin oiva aika harjoitella taas tottelevaisuusasioita ja johtajuutta koiran kanssa, koska on menossa vähän tämmönen "välikausi", kun ei voi metättää, harrastaa mejää tai muutakaan. Saaga on nyt vähän niinku kuntokuurilla, jotta saatais ylläpidettyä sen hyvää kuntoa (tosin meillä itellä meinaa se kunto loppua kesken): ollaan juostu mäkiä aika paljon, käyty pitkää lenkkiä, välillä pyöräilty yms. Tiedä sitten, onko noista hyötyä, mutta on se mukavaa, että koira saa liikkua monipuolisesti. ;) 

Saaga ja Lilo

Saagan uusi ruoka. Annoin sille maistiaisen tuosta pussista ja jätin säkin
oottamaan tuohon, että saan kaadettua nappulat laatikkoon. Koko sen
ajan Saaga istua törötti tuossa pussin vieressä siinä toivossa, että
saisi lisää. Ruoka maistuu koiralle ilmeisen hyvin. 

Nyt sit katsellaan ja ihmetellään, että mitä se talvi tuo tullessaan. Hirveesti ei ollut tähän blogiin laittaa ulkoilukuvia, kun en oo kameran kanssa nyt liikuskellut. Mutta katotaan, jos ensi kerralla sit enempi. 

Katsellaan ja kuulostellaan, tsau!

-Leena 

Pakko oli vielä jälkikäteen laittaa tää alkusyksystä otettu kuva tähän!