Näyttelykuulumisia ja muuta

Lauantaina käytiin Saagan kanssa Ilomantsin ryhmänäyttelyssä. Labradorien kehä alkoi yhdeksältä, joten matkaan lähdimme jo seitsemän aikaan aamulla. Vaikka kyseisessä ryhmänäyttelyssä oli hieman tilan puutetta, sujuivat järjestelyt (autojen parkkeeraus, koirien häkkien sijoittelu yms.) mielestäni todella hyvin ja joutuisasti, minkä vuoksi näyttelyssä oli mukava käydä. 

Tuomarina oli Tanya Ahlman-Stockmari, joka ei ollut Saagaa ennen tuomaroinut. Tuomarin linja oli selkeä: häntä selvästi miellytti isokokoiset ja rotevat labradorit. Emme odottaneet Saagalta kovin loistokasta menestystä, koska Saaga on aika siropäinen. Typy oli edellisen näyttelyin tavoin kehässä todella miellyttävä esittää: liikkui ja seisoi taas kuin ajatuksen voimalla. 

Laatuarvosteluksi Saaga sai lopulta EH:n ja oli nuorten (narttujen) luokassa kolmas. Eipä niitä siinä luokassa ollutkaan kuin kolme, joten tuloksella ei kauheasti kehuskella. Mielestäni tuomarin päätös oli oikea: olisin luultavasti itsekin sijoittanut koirat samoin, koska toiset kaksi olivat selkeästi rotevampia kuin Saaga. 

Sahviira seisoo. 

Olen todella tyytyväinen Saagan esiintymisestä ja arvostelusta. Tällä kertaa jopa muistin kiinnittää huomiota siihen, ettei Saaga katso liian ylös (ks. ed. näyttelypostaus). Toimenpiteellä oli selkeä ero edelliseen esiintymiseen, ja saipa Saaga kehuja hyvästä kaulastakin. Keskityin myös siihen, etten seiso liian lähellä koiraa, etteivät sen piirteet jää piiloon. Mielestäni onnistuin tässäkin aika hyvin. 

Tässä arvostelu (NUO-EH NUK3):

Feminiininen kokonaisuus. Oikeat rungon mittasuhteet, toivoisin hieman täyteläisemmän kuono-osan ja voimakkaamman alaleuan. Hyvä kaula ja eturinta. Rintakehä saisi olla hieman pidempi. Korkeahko häntä liikkeessä. Hyvä karvapeite. Liikkuu yhdensuuntaisesti edestä. 

Hehe, hienosti kahtelen, jotta seisooko koira oikein... Mutta tästä näkyy hyvin
tuo Saagan pään oikea asento, joka johtuu siitä, että namikäsi on miulla alhaalla.

Kaikenkaikkiaan näyttelystä jäi hyvä mieli. Mielestäni pääasia on, että kaikki sujuu hyvin eikä ota lajia liian vakavasti. Loppujen lopuksi se on tuomari, kuka päättää kuinka mikäkin koira pärjää. Lisäksi meillä ei ole Saagan suhteen suuria odotuksia (siis ei paineita, että pitäisi muotovaliota tai muuta saada), minkä vuoksi koen näyttelyt mukavaksi ja mielenkiintoiseksi harrastukseksi. Saaga on sitäpaitsi niin älyttömän ihana koira esittää, että mielelläänhän tuolla kehässä sen kanssa juoksee.

---

Nyt sitten vähän muita asioita. Joni kävi vähän palauttelemassa Saagalle mieleen noutohommia. Ensimmäisessä harjoituksessa Joni heitteli Saagalle useamman damin metsään, ja käskiSaagaa noutamaan damit vuoron perään Jonin haluamassa järjestyksessä. Tehtävä oli sujunut erittäin hyvin ja koirakin oli oikein motivoitunut ja innoissaan harjoituksesta. Lisäksi kaikki damit palautuivat käteen saakka. 

Toinen harjoitus tapahtui lokilla. Joni heitti lokin (koiran sitä näkemättä) mahdollisimman kauas, jonka jälkeen haki koiran ja laittoi hakuun. Saagalla meni ainakin viisi minuuttia lokin etsinnässä (jonka aikana Joni oli jo miettinyt, että näinköhän lokki jäi metsään), mutta juuri kun Joni oli pyytämässä koiraa takaisin, tuli Saaga ylpeänä lokki suussa takaisin. Tähän onnistuneeseen suoritukseen oli hyvä lopettaa treenit. 

Vesinoutoa viime keväältä. 

En tiedä onko tuo meidän neiti aikuistumassa vai mikä sitä riivaa, mutta nyt viime aikoina se on ollut niin taivaallisen ihana! En sano, etteikö se tavallisesti ole ihana, mutta nyt se on ollut jotenkin ihan luonnottoman kiltti ja on tehnyt pyynnöstä kaikki mitä olemme halunneet. Saagaa voi huoletta pitää irti vaikka pyöräilytiellä, kun tiedän ettei se lähde mihinkään ja antautuu kiinni heti kun haluan. Leikattiin siltä eilen jopa kynnet ilman, että toisen olisi sitä tarvinnut olan takaa pitää paikallaan. Toivottavasti sama meno jatkuu.

Tänään Saagalla alkoi toiset juoksut (ensimmäiset olivat kesäkuun lopulla), joten se voi toki osaltaan selittää koiran käytöstä. 

Mutta tämmöstä höpinää tällä kertaa. Ensi kertaan!
- Leena