Meillä vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä: istuskeltiin meillä ja syötiin hyvin. Käytiin Saagan kanssa joen rannassa katsomassa kaupungissa ammutut raketit. Ajattelin viettää vuoden vaihteen rauhassa kotona Saagan seurassa, koska en ollut ihan varma miten se suhtautuu raketteihin. Viime vuonna se oli niin pieni, että tuskin älysi mitään. Eipä sillä nyttenkään mitään ongelmaa ollut, hyvinhän tuo illan nukkui.
 |
| Joulukuva Saagasta. Tonttulakki pysyi päässä houkuttimena olleen piparin avulla. |
 |
| Joulun alla otettu kuva. Nyt lunta on onneksi jo aika paljon enemmän. |
Nyt kun on saatu vietyä edellinen vuosi kunnialla loppuun, on aika alkaa jo vähän suunnittelemaan tulevaa vuotta treenien, näyttelyiden ja muiden suhteen.
MEJÄ
Minun osalta Saagan kanssa harrastaminen tulee tänä vuonna pitkälti painottumaan mejän harrastamineen. Se sujui meillä viime vuonna hyvin, mikä innosti jatkamaan lajin parissa.
Minun osalta Saagan kanssa harrastaminen tulee tänä vuonna pitkälti painottumaan mejän harrastamineen. Se sujui meillä viime vuonna hyvin, mikä innosti jatkamaan lajin parissa.
Mejän treenaaminen kuumottelee minua jo vähintäänkin yhtä paljon, kuin Jonia sorsan metsästys (eli todella paljon). Katsoin, että Joensuussa ja lähialueilla on kesä-elokuussa ainakin kolmet mejä-kokeet, joihin yritän mahdollisuuksien mukaan päästä Saagan kanssa mukaan. Mikkelissä olisi myös muutamat kokeet, mutta en tiedä onko se jo vähän turhan kaukana.
Jälkien tekeminen ja jäljestäminen aloitetaan keleistä riippuen heti kun mahdollista eli lumien sulattua. Alkuun meinasin, että tehtäisi ihan tavallinen jälki muistin virkistykseksi. Sillä kartoitetaan Saagan tilanne ja sovelletaan sen mukaan jatkotreenit. Luulen, että makauksia joudutaan harjoittelemaan edelleen, koska ainakaan viime kaudella makauksien merkkauksessa ei edetty paljoakaan.
Tavoitteena jäljestämisessä meillä tänä vuonna on siirtyminen VOI-luokkaan, johon Saaga siis tarvitsee vielä toisen ykköstuloksen AVO-luokasta. Tarvittava näyttelytuloskin on jo taskussa. Pidemmällä tähtäimellä katsottuna haaveilen Saagasta jo jälkivaliota, mutta en pidä mitään itsestäänselvyytenä. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, vai tapahtuuko mitään. Koitetaan nyt ensiksi selvitä AVO-luokasta.
NÄYTTELYT
Luulen, että näyttelyiden osalta tulee tästä vuodesta vähän hiljaisempi, kuin mitä viime vuosi oli. Olen jo joskus aikaisemmin sanonut, ettei meidän oo tarkotus käydä näyttelyissä. Jotenkin Saagalla kuitenkin on kertynyt jo neljä virallista tulosta, hups.
Joka tapauksessa meillä on 17.1. Ilomantsissa ryhmänäyttely. Pääsiäisen seutuun olisi Lappeenranta Dog Show, mutta en tiedä käykö meidän suunta sinne vai ei. Lisäksi Lieksassa taisi joskus kesällä olla joku ryhmänäyttely. Saa nyt nähdä. Pitää vähän valita minne mennään, koska koe- ja näyttelymaksut ovat mielestäni aika korkeita.
Vaikka näyttelyissä ei ehkä paljoa käytäisi, niin silti kyllä harjoitellaan säännöllisesti seisomista ja liikkumista. Nyt meidän pitäisi päästä eroon siitä, että Saaga seisoo kovin lähellä esittäjää. En kuitenkaan usko etäisyyden kasvattamisen olevan ongelma.
Näyttelyitä silmäillen meillä ei ole erityisiä tavoitteita. Saaga on pärjännyt vaihtelevasti ja ainakin noiden neljän tuloksen perusteella ulkomaiset tuomarit tykkää Saagasta ainakin vielä enemmän, kuin suomalaiset. Näyttelyissä on kuitenkin tosi mukavaa käydä ja aina on mukava saada arvostelu, meni sitten hyvin tai ei niin hyvin.
NOME
Noutohommathan meillä on pääasiassa Jonin vastuulla. Kuitenkin yhdessä mietitään ja suunnitellaan nekin. Toiveissa tälle vuodelle meillä olisi mahdollisesti noutajien taipumuskokeet suorittaa hyväksytysti läpi. Siihen tähdätään, mutta osallistuminen taippareihin on kuitenkin vielä harkinnan alla. Sekin riippuu pitkälti siitä, miten Saaga etenee.
Nyt talvella painotetaan tottelevaisuusasioita: luoksetulojen ja muiden pohjalta yritetään kehittää luottamusta, kunnioitusta ja yhteistyötä koiran ja ohjaajan välille. Tietenkin noutamista dameilla voi harjoitella talvellakin, mutta uskoisin, että vasta kevään tullen aletaan tositoimiin. Viime vuoden perusteella meidän tulee kehittää nimenomaan tottelevaisuutta ja kunnioitusta. Lisäksi hienosäätää ei voi koskaan liikaa.
Syksyn tullen sorsastuskaudella Saagan käytännön metsästystaidot tietenkin vahvistuvat. Saa nähdä mitä tämän vuoden syksy tuo tullessaan, kun viime syksynä Saaga koki valaistuksen haun suhteen.
Joni on nyt kiinnostunut muun muassa WT: stä, mutta yritetään nyt ensin saada tavoitteena olevat taipparit läpi tänä vuonna tai sitten seuraavana. Itse olen sitä mieltä, että meidän tämän vuoden päätavoite on saada Saaga noutamaan varmasti ja huolellisesti. Lisäksi malttia on opeteltava, koska Jonin mukaan Saaga ainakin metsällä kuumuu kovin helposti.
Vaikka nyt talven ajan on taukoa ollut vähän joka lajista, uskon sen tekevän vain hyvää. Ehkä koirakin saa motivaatiota ja uutta intoa harrastamiseen tauon jälkeen. Muutenkin sen on varmasti hyvä miettiä viime vuoden asioita omassa pikku päässään välillä tekemättä mitään. Nyt kuitenkin pikkuhiljaa lisäillään treeniä sen verran kuin se kelien ja ajan puolesta on mahdollista (miunkin pitäisi välillä muistaa, että miulla tosiaan on muutakin elämää kuin vain koira....).
Mietin edellä joka lajiin omat tavoitteet ja pohdin myös haasteita ja muita huomioitavia seikkoja joka lajin kohdalla. Tulee kuitenkin muistaa, että Saaga on vielä melko nuori koira ja sen opettamiseen ja yhteistyön kasvattamiseen tarvitaan työtä ja aikaa. Tavoitteita ja määränpäitä on silloin tällöin kuitenkin hyvä asettaa, jotta on jotain mitä tavoitella. Lisäksi tavoitteet tekevät myös treenaamisesta (esim. suunnittelu) paljon helpompaa ja auttaa hahmottamaan omaa ja koiran edistystä.
Näihin kuviin ja mietteisiin lopetan tämän novellin kirjottamisen. Katellaan ja nautitaan nyt näistä pakkaskeleistä!
- Leena
Jälkien tekeminen ja jäljestäminen aloitetaan keleistä riippuen heti kun mahdollista eli lumien sulattua. Alkuun meinasin, että tehtäisi ihan tavallinen jälki muistin virkistykseksi. Sillä kartoitetaan Saagan tilanne ja sovelletaan sen mukaan jatkotreenit. Luulen, että makauksia joudutaan harjoittelemaan edelleen, koska ainakaan viime kaudella makauksien merkkauksessa ei edetty paljoakaan.
Tavoitteena jäljestämisessä meillä tänä vuonna on siirtyminen VOI-luokkaan, johon Saaga siis tarvitsee vielä toisen ykköstuloksen AVO-luokasta. Tarvittava näyttelytuloskin on jo taskussa. Pidemmällä tähtäimellä katsottuna haaveilen Saagasta jo jälkivaliota, mutta en pidä mitään itsestäänselvyytenä. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, vai tapahtuuko mitään. Koitetaan nyt ensiksi selvitä AVO-luokasta.
Luulen, että näyttelyiden osalta tulee tästä vuodesta vähän hiljaisempi, kuin mitä viime vuosi oli. Olen jo joskus aikaisemmin sanonut, ettei meidän oo tarkotus käydä näyttelyissä. Jotenkin Saagalla kuitenkin on kertynyt jo neljä virallista tulosta, hups.
Joka tapauksessa meillä on 17.1. Ilomantsissa ryhmänäyttely. Pääsiäisen seutuun olisi Lappeenranta Dog Show, mutta en tiedä käykö meidän suunta sinne vai ei. Lisäksi Lieksassa taisi joskus kesällä olla joku ryhmänäyttely. Saa nyt nähdä. Pitää vähän valita minne mennään, koska koe- ja näyttelymaksut ovat mielestäni aika korkeita.
Vaikka näyttelyissä ei ehkä paljoa käytäisi, niin silti kyllä harjoitellaan säännöllisesti seisomista ja liikkumista. Nyt meidän pitäisi päästä eroon siitä, että Saaga seisoo kovin lähellä esittäjää. En kuitenkaan usko etäisyyden kasvattamisen olevan ongelma.
Näyttelyitä silmäillen meillä ei ole erityisiä tavoitteita. Saaga on pärjännyt vaihtelevasti ja ainakin noiden neljän tuloksen perusteella ulkomaiset tuomarit tykkää Saagasta ainakin vielä enemmän, kuin suomalaiset. Näyttelyissä on kuitenkin tosi mukavaa käydä ja aina on mukava saada arvostelu, meni sitten hyvin tai ei niin hyvin.
NOME
Noutohommathan meillä on pääasiassa Jonin vastuulla. Kuitenkin yhdessä mietitään ja suunnitellaan nekin. Toiveissa tälle vuodelle meillä olisi mahdollisesti noutajien taipumuskokeet suorittaa hyväksytysti läpi. Siihen tähdätään, mutta osallistuminen taippareihin on kuitenkin vielä harkinnan alla. Sekin riippuu pitkälti siitä, miten Saaga etenee.
Nyt talvella painotetaan tottelevaisuusasioita: luoksetulojen ja muiden pohjalta yritetään kehittää luottamusta, kunnioitusta ja yhteistyötä koiran ja ohjaajan välille. Tietenkin noutamista dameilla voi harjoitella talvellakin, mutta uskoisin, että vasta kevään tullen aletaan tositoimiin. Viime vuoden perusteella meidän tulee kehittää nimenomaan tottelevaisuutta ja kunnioitusta. Lisäksi hienosäätää ei voi koskaan liikaa.
Syksyn tullen sorsastuskaudella Saagan käytännön metsästystaidot tietenkin vahvistuvat. Saa nähdä mitä tämän vuoden syksy tuo tullessaan, kun viime syksynä Saaga koki valaistuksen haun suhteen.
Joni on nyt kiinnostunut muun muassa WT: stä, mutta yritetään nyt ensin saada tavoitteena olevat taipparit läpi tänä vuonna tai sitten seuraavana. Itse olen sitä mieltä, että meidän tämän vuoden päätavoite on saada Saaga noutamaan varmasti ja huolellisesti. Lisäksi malttia on opeteltava, koska Jonin mukaan Saaga ainakin metsällä kuumuu kovin helposti.
 |
| Meillä on ollut välillä niin kovia pakkasia, ettei ole viitsitty treenailla suurem- min. Lenkkeilyyn on kyllä ollut hienoja kelejä. |
Vaikka nyt talven ajan on taukoa ollut vähän joka lajista, uskon sen tekevän vain hyvää. Ehkä koirakin saa motivaatiota ja uutta intoa harrastamiseen tauon jälkeen. Muutenkin sen on varmasti hyvä miettiä viime vuoden asioita omassa pikku päässään välillä tekemättä mitään. Nyt kuitenkin pikkuhiljaa lisäillään treeniä sen verran kuin se kelien ja ajan puolesta on mahdollista (miunkin pitäisi välillä muistaa, että miulla tosiaan on muutakin elämää kuin vain koira....).
Mietin edellä joka lajiin omat tavoitteet ja pohdin myös haasteita ja muita huomioitavia seikkoja joka lajin kohdalla. Tulee kuitenkin muistaa, että Saaga on vielä melko nuori koira ja sen opettamiseen ja yhteistyön kasvattamiseen tarvitaan työtä ja aikaa. Tavoitteita ja määränpäitä on silloin tällöin kuitenkin hyvä asettaa, jotta on jotain mitä tavoitella. Lisäksi tavoitteet tekevät myös treenaamisesta (esim. suunnittelu) paljon helpompaa ja auttaa hahmottamaan omaa ja koiran edistystä.
 |
| Kokeiltiin Saagalla go-pro -tyyppistä kameraa. Kiinnitin sen valjaisiin, mutta Saagan menohan on niin reipasta, että myös videosta tuli sen mukainen... Mutta saatiinpahan taas vastaan tulevat tien käyttäjät hymyilemään. |
Näihin kuviin ja mietteisiin lopetan tämän novellin kirjottamisen. Katellaan ja nautitaan nyt näistä pakkaskeleistä!
- Leena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti