Soo happyy - Mejäviikonloppu

Viime viikonloppuna meille kävi aika hyvin. 

23.5.-24.5. olin Saagan kanssa Uimaharjun koiraklubin järjestämässä mejäkokeessa Ilomantsin Hiiskoskella. Majapaikkana meillä toimi Palovaaran erämiesten metsästysmaja. Tuomareina kokeessa oli Markku Hassinen (ylituomari) ja Minna Vornanen. Oltiin Saagan kanssa koepaikalla yötä, joten Saagalla(kin) oli aika pitkä viikonloppu autossa odotteluineen. Onneksi oli hyvä sää (joskin vaihteleva) ja auto pysyi viileänä. 

Tästä meidän matka alkoi. Uimaharjua / Ilomantsia ei edes
vielä näy kyltissä, heh... 

Oltiin siis HiisKOSKELLA.

Lauantaina käytiin tekemässä jäljet. Jälkiparini oli kokeneempi kuin minä ja sainkin häneltä tosi hyviä neuvoja jälkien tekoa varten. Tehtiin voittajajälki sekä avojälki, joka tuli sitten minun opastettavaksi. Koemaastot olivat erittäin hyviä jälkimaastoja: paljon ryteikköä, puskaa, korkeuseroja, suota... Lisäksi maastot olivat todella riistarikkaita: havaintoja jäniksistä, karhun jäljistä, hirven jäljistä, metsäkanalinnuista yms. 

Jälkien teon jälkeen meitä odotti majalla hyvä ruoka ja kahviakin oli koko ajan tarjolla. Olimme Saagan kanssa ainoat, jotka jäivät majalle yöksi, mikä oli ihan mukava asia. Ainakin saimme nukkua rauhassa, eikä koiran tarvinnut nukkua häkissä. Hyvät unet kyllä taidettiin molemmat saada.

Sunnuntaiaamuna hoidimme rutiiniasiat eli koemaksujen tarkastukset, rokotustodistukset yms. Ylituomarin puhuttelun jälkeen mitattiin liinojen pituus ja pidettiin laukauksensietotesti. Näiden jälkeen päästiinkin maastoon. Minna arvosteli kolme avojälkeä, joista Saaga jäljesti toisen ja minä opastin kolmannen. 

Saagan jäljellä oli minun mielestä paljon sitä ryteikköä ja korkeuseroja. Kokeilin hieman erilaista tapaa lähteä koiran kanssa jäljelle, kuin ennen. Istutin Saagan ennen alkumakausta ja pidin valjaista kiinni (ruuvattuani kantapääni sammaleeseen...) samalla osoittaen koiralle makausta. Saagallahan luonnollisestikin olisi ollut hirveä hinku jo lähteä jäljelle, mutta pidin itsepintaisesti sitä paikallaan makauksella niin kauan, että sain sen kiinnostumaan siitä. Tämä tyyli toimi ja lopulta Saaga malttoi tutkia alkumakauksen haistelemalla. Sen jälkeen alkoi "reipasvauhtinen" jäljestys. Huomasin koiran tekevän joitakin tarkistuslenkkejä. Kolmannella osuudella Saaga teki ihan reilun kokoisen tarkistuslenkin aiheuttaen minulle hieman sydämen tykytyksiä ("suoralta jäljeltäkö se koira eksyy??" ajattelin), mutta onneksi löysi takaisin jäljelle. Keskityin todella kovasti koiran hidastamiseen ja ajattelin vauhdin olevan sopiva. Kuitenkin jäljestyksen loputtua tuomari kehotti minua vielä hieman hidastamaan. Kokonaisuuteen olin kuitenkin tyytyväinen, sillä Saaga merkkasi alkumakauksen ja toisen makauksen ensin ohitettuaan sen (tuomari oli kulma ajatellut, että meinaako se todella kävellä toisenkin makauksen yli, jonka jälkeen Saaga muisti "ainiin, se makaus"... tilanne oli kulma oikeasti näyttänyt siltä). 

Saagan jäljestyksen jälkeen oli minun opastusvuoro. Myös minun opastaman jäljen ajanut koira teki loistosuorituksen, joten pystyin hyvillä mielin lähteä majalle odottelemaan jäljen purun jälkeen. Majalla olin jo puoli kahdentoista aikaan, joten odotusaikaahan sitten kertyi melkein neljä tuntia, että saatiin voittajaluokkalaiset pois metsästä. 

Oottelua iltapäivällä. Hieman väsyneen näköinen koira.

Tulostaso kokeessa oli huikea: ykköstuloksia tuli paljon sekä muutama kakkonen taisi olla joukossa. Aivan loistavaa! Saagallakin meni todella hyvin: AVO1 pistein 47/50. Paras pistemäärä meillä tähän mennessä. Kyllä saan olla tyytyväinen. Toisen ykkösen saatuaan Saaga starttaa seuraavassa kokeessa voittajaluokassa. 

Tässäpä vielä Saagan arvostelu ja pisteet (47/50): 

Jäjestämishalukkuus 6/6
Jäljestämisvarmuus 11/12
Työskentelyn etenevyys 10/10
Lähdön, kulmauksien, makauksien selvittämiskyky ja tiedottaminen 12/14
Käyttäytyminen kaadolla 3/3
Yleisvaikutelma 5/5

Rauhoitettu, ohjattu lähtö, jonka jälkeen alkaa reipasvauhtinen jäljestys. Jokaisella osuudella lyhyitä liinan pituisia tarkistuksia jäljen molemmin puolin. Ensimmäinen makaus nuuhkaistaan vauhdissa ja kulma tarkasti. Toinen osuus aaltoilevaa jäljestystä. Toisen makauksen koira kävelee yli, mutta päättää kuitenkin palata osoittamaan sen pysähtyen, kulma lenkillä. Kolmannen osuuden lopulla jäljen ainut pidempi tarkistuslenkki jäljen sivussa. Kaadon osoittaa pysähtyen ja ottaen sen suuhunsa. Hieno ja helposti luettavissa oleva jälkikoira. Tulevaisuutta ajatellen tarkkuutta makauksiin. 

Vaikka mejäkoeviikonloput ovat aika rankkoja, ovat ne aina yhtä mukavia. Uskallanpa sanoa, että seura tekee todella suurta virkaa myös mejäkokeissa. Siellä on todella mukavaa porukkaa ja lähes aina tutustuu uusiin ihmisiin. Osittain myös sen takia kokeissa jaksaa käydä useasti ja aina vain ilmoittautua uudelleen ja uudelleen.

Kiitos kaikille mukana olijoille ja myös miun tukijoukoille ja tsemppaajille tästäkin viikonlopusta! Ja iso kiitos myös tietenkin järjestävälle yhdistykselle Uimaharjun Koiraklubille, kaikki toimi todella hyvin ja huolto pelasi. 

Leena 

Kotimatkalta.