"Tanssi mun kanssa..."

Nyt tekisi kyllä oikesti vähän mieli vaikka tanssahdellakin. Viime viikonlopun olin Saagan kanssa mejäkokeessa Hiiskoskella (siellä oltiin myös keväällä). Kokeen järjesti Uimaharjun Koiraklubi, joka suoriutui tehtävässään jälleen erinomaisesti. Jo ennen koeviikonloppua tiesin, että edessä on mukava ja sujuva viikonloppu, joten kokeeseen oli todella ilo mennä. Viikonlopun sää oli puolipivinen ja lämpötila oli ehkä noin 15 astetta eli keli oli kohdallaan.

Iltalenkiltä. Komiat oli maisemat Hiiskoskella.

Meidän tekemä VOI -jälki.

Jälkienteko oli lauantaina ja teimme parini kanssa VOI- ja AVO-jäljet, vaikka molemmilla oli VOI -koira. Minä opastin VOIn. Jälkienteossa meillä ei ollut mitään suurempia ongelmia. Koska miulla oli gps mukana, ei tarvinnut arpoa mennäänkö oikeaan vai väärään suuntaan. Olen erittäin tyytyväinen meidän jälkiin. Myös maastot olivat todella mukavia mejämaastoja: vaihtelevia, mutta kuitenkin hyviä kuljettavia. Jäimme molemmat majalle yöksi kera koirat.

Sunnuntaina herätyskello soi 5.40. Puoli seitsemältä meidän vasta olisi pitänyt olla paikalla ilmoittautumassa, mutta itse ainakin tykkään herätä ajoissa ja käyttää koiran ihan rauhassa lenkillä. Ylituomarina (ja ainoana tuomarina ylipäätänsä) oli Markku Hassinen, joka on meillä jo muutamassa kokeessa aikaisemmin ollutkin. Normaalien koeaamurutiinien jälkeen ensimmäiset lähtivät maastoon. 

Komiat oli maisemat myös aamulenkillä.

Koska kokeessa oli vain yksi tuomari, oli selvää, että VOI -koirilla tuli odottelua AVO -koirien jäljestäessä ensimmäisinä. Päivä meni mielestäni taas kuitenkin aika nopsakasti. Aamulla odoteltiin pari tuntia majalla paistaen makkaraa ja rupatellen mukavia. Oikeastaan jännityskin haihtui, kun joutui vähän rauhottumaan. Itse opastin päivän toisiksi viimeisen jäljen ja Saagan kanssa olimme viimeisellä jäljellä jäljestämässä. Opastuksessa ei ollut mitään ihmeempiä, ja opastamaani jäljellä oli jälleen kerran erittäin taitava koira (joka valioitukin tässä kokeessa). 

Odotellessa ehtii ottaa vaikka pari selfietä... 

Saagan jälki oli sijoitettu erittäin mukavaan ja helppokulkuiseen sekametsään, jossa oli myös pieniä kosteikkoja. Saaga oli tapansa mukaan hyvin innoissaan lähdössä jäljelle, joten alussa sainkin sitä aika paljon rauhoitella. Istutin sen ennen alkumakausta ja sain sen jopa tutkimaan makauksen pysähtyen. Ekan sadan metrin ajan sain lähes koko painolla roikkua liinan päässä, mutta sen jälkeen Saaga kulki oikein sopivaa vauhtia. Makaukset olivat mielestäni hyvin sijoitettuja. Siltikään Saaga ei viitsinyt niille pysähtyä kunnolla. Se on oikeasti aika turhauttavaa, kun itsekin ohjaajana näet makauksen tulevan ja koira vaan ei reagoi siihen mitenkään. Eipä sille mitään mahda tuossa tilanteessa. [[Alkuviikosta vieläpä kävin treenaamassa Saagan kanssa PELKKIÄ makauksia (niin, ettei niistä siis lähtenyt jälkeä minnekään suuntaan), mutta silloinkin se vain kovasti yritti hakea jäljen jatkoa.]]

Viimeisellä pätkällä jäljen vierestä lähti kaksi teertä. Siinä vaiheessa kyllä ehdin ihan vain lievästi kirota pienessä päässäni. Olihan Saaga edellisellä viikolla metsällä ollessaan ajanut metsoja ja teeriä ylös ihan vaan huvin vuoksi. Noh, eipähän siinä auttanut, kuin perässä kävellä. Vähän aikaa Saaga yritti teeriä etsiä, mutta sitten se onneksi ikäänkuin vahingossa löysi takaisin jäljelle (kehoituksesta) ja päätti jatkaa jäljestämistä. Kyllä huokasin helpotuksesta. Loppu menikin ihan hyvin. 

Tässäpä arvostelu (on muuten tismalleen samat pisteet, kun viime kokeessa! Vaikka eri tuomari): 

Jäljestämishalukkuus 5/6
Jäljestämisvarmuus 10/12
Työskentelyn etenevyys 9/10
Lähdön, kulman, makauksen yms. selvittämiskyky 8/14
Käyttäytyminen kaadolla 3/3
Yleisvaikutelma 5/5
Yht. 40 VOI1

Lähtömakaus tutkien ohjattuna edetään ensimmäiselle osuudelle. Koira jäljestää aivan jälkiuran tuntumassa edeten ensimmäiselle kulmalle, jossa katkos veretetyn osuuden loppuun. Koira hakee jatkoa ja saa tuulen alta hajun edeten suoraan siitä toiselle osuudelle selvittäen katkon helposti. Toinen osuus edetään jäljen välittömässä läheisyydessä vain lyhyin tarkistuksin toiselle kulmalle, josta tarkasti kolmannelle osuudelle. Kolmas osuus kuten toinen hyvää jäljestystä aina kolmannelle kulmalle, josta tarkasti neljännelle osuudelle. Heti neljännen alussa teeri lähtee jäljen läheltä lentoon ja se vie hetken aikaa koriaa pyörittäen riistakentässä, josta pienellä kehoituksella palaa jäljelle. Tultaessa aivan lähelle kaatoa, koira hakee sitä tuulen tuodessa sen hajut, löytää siitä hyvin sorkalle, jonka nappaa suuhunsa. Makauksista ohitti 1 ja 3 vierestä sekä osoitti pikaisesti 2 ja 4. Koira ohjataan tähän maastoon sopivalla vauhdilla.

Jäljestys on oikeesti koiralle aika rankkaa. Saaga on ainakin ihan puhki aina,
kun tulee jäljeltä.

Oli ilahduttavaa, että myös muut koirat saivat tosi hyviä tuloksia. Moni siirtyi AVOsta VOI -luokkaan ja yksi koira valioitui! Oli kyllä taas niin mahtavaa. Ei tuota fyysisesti melko raskasta lajia jaksaisi, jos sen harrastajat eivät olisi noin mukavia. Tähän on hyvä päättää meidän mejäkoekausi. Erityiskiitos kokeen järjestäjille kokeen sujuvuudesta! Vastaava koetoimitsija kuljetti tuomaria ja kirjasi koneelle tuloksia tuomarin ollessa metsässä. Aika tehokasta. Tämän ansiosta päästiin suhteellisen aikaisin myös lopettamaan koe. 

Kiitos kiitos kiitos kaikille, jotka olitte mukana! 

Jatkosta sen verran, että tää koe tosiaan oli meillä tämän syksyn viimeinen. Treenijälkiä varmasti tehdään niin kauan, kuin ennen lumien tuloa ehditään (eli ehkä pari). Ennen sitä Saaga saa kuitenkin pitää muutaman viikon tauon mejästä keskittyen metsästykseen. Pitää se koira isännällekin välillä antaa... Metsällä Saaga on kyllä käynytkin tässä lomassa, mutta niistä sitten lisää toisella kerralla, ettei tämä jo muutenkin pitkä päivitys muutu romaaniksi.

- Leena 

PS. Oli muuten isoja mustikoita, ja paljon! Harmi, ettei
sattunut poimuri mukaan. ;)