Uskomatonta, mutta totta: piirinmestaruus!

Huom. Tämä teksti on kirjoitettu jo heti piirinmestaruuskilpailun jälkeen, mutta kuvien siirtämisessä minulla meni tovi jos toinenkin. Sen vuoksi julkaisen tämän vasta nyt joulun kunniaksi. ;) 

Nyt en äkkiseltään muista kirjoitinko kuluneen kesän mejäkoesuunnitelmista tänne mutta ainakin kovasti mainostin keväällä muille, että jos saan Saagan valioksi alkukesästä, en välttämättä sitä ilmoita kokeisiin sen jälkeen. Toisin kävi. Kyllähän sitä yhden kokeen maltoin meidän osalta perua, ja heinäkuun alun Uimaharjun Koiraklubin kokeeseen osallistumistakin jahkailin melkeinpä viimehetkille saakka. Onneksi osallistuimme. Onneksi osallistuimme myös meidän Noutajakoirayhdistyksen kokeesseen Juukaan. Näiden kokeiden tulosten perusteella pääsimme Saagan kanssa piirinmestaruuskilpailuun (Pohjois-Karjalan Kennelpiiri)! 

Piirinmestaruus oli 28.8.2016 Koverossa, Karjalan Spanielit ry:n järjestämänä. Tuomarina oli Petri Pelkonen. Mainittakoon tähän väliin, että Petriltä sain todella arvokkaita vinkkejä ja neuvoja myös oppaana toimimiseen. Koeviikonloppu meni normaalin kokeen tavoin: jälkientekopäivä oli lauantai ja sunnuntai oli koepäivä. Yritin ottaa viikonlopun mahdollisimman rennoin mielin. En yleensäkään enää kokeessa juurikaan jännitä, mutta kyllä sitä pientä jännitystä oli ilmassa kun tiesi kyseessä olevan kilpailu, jonka voittaja pääsisi SM -kilpailuun. Yritin olla ajattelematta sitä. 

Metsän antimia. Harmi, ettei sattunut poimuri mukaan.

Sunnuntaina tuomarinpuhuttelun ja laukauksensietotestin jälkeen lähdettiin maastoon. Toimin oppaana jäljellä numero kolme, joten meninkin aika heti jäljille odottelemaan opastusvuoroani. Saaga sai arvonnassa jäljen numero kuusi eli päivän toisiksi viimeisen jäljen. Saagalla oli melkoisen pitkä päivä odotella jäljelle pääsyä, mutta parhaani mukaan pidin sille seuraa ja ravitsin sitä koitosta varten (käytössämme oli tuttuun tapaan FitDogin tuotteet). 

Tuomari Petri Pelkonen seuraa laukauksen sietotestiä. Saaga keskellä.

Saaga jäljesti toiseksiviimeisenä, ja odottelu alkoi sitä jo tympimään.

Saagan jälki oli aika raskasta maastoa kulkea: alkumatka oli soista maastoa, jossa kasvoi rutkasti suopursua. Itsekin piti kävellessä jalkaa nostaa lähes lantion korkeudelle, ettei kompastuisi suopursuihin. Lisäksi ne haisivat (tuoksuivat) omaankin nenään tosi voimakkaasti, saati sitten koiran nenään. Myös ojia oli toistakymmentä. Loppumatkasta oli paljon kaatunutta puuta (osa oli kaatunut edellisen yön Rauli -myrskyssä). Oma kulkemiseni tuntui niin vaivalloiselta, että tuntui että koirakin hapuili ympäriinsä vaikkei se sitä ilmeisesti juurikaan tehnyt. Ehkä pitäisi omaa kuntoa parantaa, niin ei tuntuisi aina niin raskaalta ;) Kaiken tuskailuni tiimoilta huomasin kuitenkin yhden supertärkeän jutun: Saaga pysähtyi yhdelle makaukselle nuuhkimaan ja kattoi meitä ihan sillä ilmeellä, että "näitkö nyt varmasti?"! Se on tehnyt tuon saman nyt kahdessa kokeessa... Ehkä se ensi kerralla pysähtyis jo sitten kahdelle makaukselle.

Mutta tässäpä tuomarin mielipide Saagan suorituksesta:

(Jäljen ikä: 23 h 34 min)
Jäljestämishalukkuus: 6/6
Jäljestämisvarmuus: 11/12
Työskentelyn etenevyys: 10/10
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen: 10/14
Käyttäytyminen kaadolla: 3/3
Yleisvaikutelma: 5/5

= 45 p.

Hyvä, rauhallinen lähtö. Koko matka jäljen päällä tai sen välittömässä läheisyydessä. 1. kulma oli katko, jossa veretyksen lopussa pieni taustan tarkistus ja nopeasti siitä jäljen tekijöiden jälkiä pitkin veretyksen alkuun. Molemmat muut kulmat pienellä taustan tarkistuksella. Makauksista vain yksi kiinnosti riittävästi. Sorkalle suoraan ja se kiinnosti. Tänään muutoin hyvä suoritus, mutta makausten puutteellinen osoitus vähensi pisteitä. 

SM:iin ei päästy, koska Saagalla alkoi juoksu viikkoa ennen kisaa. Ilomielin kuitenkin luovutin paikkamme piirinmestaruuskisassa kakkoseksi tulleelle flätille, josta tuli jälkivalio piirinmestaruudessa. En kuitenkaan kovin kauaa harmitellut ettei voitu osallistua SM:iin, koska meillä on pitkä ja hieno kausi takana. Saaga on lomansa ansainnut. Tai no, mejäloman, koska sorsastuskausihan alkoi olla jo aluillaan.

On se hieno koira. Ja olen siitä sanoin kuvaamattoman ylpeä. 

- Leena