Kuinkas mejä-kokeessa kävikään...

Hyvinhän siellä kävi. Oltiin siis mejä-kokeessa, tällä kertaa Nurmeksessa. Koe oli Itä-Suomen Mäyräkoirat ry:n järjestämä seitsemäntoista koirakon koe. Onneksi tuomareita oli kolme: ylituomarina Markku Hassinen (joka tuomaroi meidän viime kokeen), lisäksi Marja-Maija Pyykkönen ja Martti Hirvonen. 

Kokeeseen pääsy tuli meille aika yllätyksenä: perjantaina tuli viesti, jotta nyt olis AVO-luokan paikka auki. Eipä se auttanut kun pakata tavarat valmiiksi ja lauantaiaamuna mänöks kohti Nurmesta. Tällä kertaa otin myös koiran jo lauantaina mukaan, koska koepaikalla oli mahdollisuus yöpyä. Jälkien (ja tuomareiden) arpomisen jälkeen lähdettiin sit maastoon suunnistamaan ja vetämään verisieniä. Onneksi sattu tosi hyvät kelit, eikä ollut niin kuuma kun viimeksi. Illalla sit saunottiin ja käytiin ihan hyvissä ajoin nukkumaan (meitä ei onneks ollu sisällä nukkumassa kun kolme koiraa omistajineen + tuomarit, joten todella rauhassa sai nukkua).

Saaga ei koepaikalla onneksi stressaa, vaikka odottelua onkin paljon.

Sunnuntaina ylituomarin puhuttelun jälkeen oli laukauksen sietotesti, josta Saaga suoriutui normaaliin tapaansa hyvin. Se kun ei hirveesti laukauksista välitä, saa vaikka vieressä ampua niin hyvä jos korvaansa enää viitsii letkauttaa. Noo sitten eikun koira kyytiin ja jäljelle! Meille sattui nimittäin eka jälki ja tuomariksi Marja-Maija. 

Huomasin heti kun menin autolla jäljen alkuun, että Saaga oli todella rauhallinen. Ihan ihmettelin asiaa, koska vielä jälkivaljaita päälle laitettaessakaan Saaga ei alkanut höseltää, niinkuin yleensä. Olin tästä tietenkin todella tyytyväinen. Vähän koira toki veti jäljen alkuun mentäessä, mutta innostus ei miun mielestä ole todellakaan pahitteeksi. Tutkittiin alkumakaus, ja aika nopsakkaan Saaga sit lähti jäljestämään. Nyt muistin pitää koiran lyhyellä ja ohjata sitä sen sallitun ensimmäiset 10m. Tästä sainkin sitten tuomarilta kehuja jäljestyksen jälkeen. Muuten jäjestys meni tosi hyvin ja rauhassa: minun ei tarvinnut liinan päässä paljoa jarrutella. Rehellisesti voin sanoa, ettei tällä kertaa minuu jännittänyt läheskään niin paljon kuin viimeksi (tilanne oli tuttu) ja varmaan myös Saagan rauhallisuus vähensi omaa jännitystäni.

Sorkan löydyttyä Saagan päivän työ olikin tehty. Tuomari kehui koiraa todella lupaavaksi nuoreksi jäljestäjäksi. Palkitsin koiran ruualla ja annoin FitDogin palautusjuomaa. Muutaman muun suorituksen jälkeen mie kävinkin sitten opastamassa oma tekemäni jäljen, minkä jälkeen alkoikin sitten odottelu. Mejä-kokeessa odotusajat ovat melko pitkiä, mutta se kuuluu lajiin. Iltapäivästä tuomarit kertoivat tulokset ja antoivat arvostelut. Saagan tulos oli AVO1 45/50p! Olin tuloksesta tottakai erittäin iloinen. 

Suorituksen jälkeen. 

Tässäpä Saagan arvostelu ja pisteet (45/50p):

Jäjestämishalukkuus 6/6
Jäljestämisvarmuus 11/12
Työskentelyn etenevyys 10/10
Lähdön, kulmauksien, makauksien selvittämiskyky ja tiedottaminen 10/14
Käyttäytyminen kaadolla 3/3
Yleisvaikutelma 5/5

Koira ohjataan alkumakaukselle, nopea nuuskaisu. Alkaa sopivavauhtinen jäljestys. Puolimatkassa linnunjäljet pyörittävät koiraa. Ensimmäinen makaus vierestä ohi kulma haetaan pienellä lenkillä. Toinen osuus hyvää lähes jäljen päällä tapahtuvaa jäljestystä. Toinen makaus merkataan ja kulma pienellä lenkillä. Kolmas osuus osa matkaa jäljen vieressä jäljen suuntaisesti. Sorkka löytyy ja omitaan. Erinomainen suoritus, jossa alkumakaus ja toinen makaus voisi olla huolellisemmin osoitettu. 

Kaiken kaikkiaan oli jälleen todella mukava viikonloppu. Kokeen järjestelyt toimivat erittäin hyvin, vaikka koirakoita oli paljon. 

Kiitos ja kumarrus!

- Leena 

ps. Nyt Saaga onkin Jonin kanssa sorsan metällä, joten ensi kerralla tuleekin tekstiä siitä, kuinka Saaga siellä suoriutui!