Alotuksen jälkeen sorsametsällä on käyty vuoroin Ilomantsissa, vuoroin täällä Joensuun metsästysalueilla. Minuu on yllättäny se kuinka hyvin tuo koira toimii. Vesityöskentelyssä sillä ei ole oikeestaan mitään ongelmaa. Saaga on periksi antamaton koira, joka vaikka ui haavoittuneen sorsan perässä niin kauan kunnes se saa sen kiinni.
Aikaisemmin oon puhunu siitä, että Saagalla on aika suppea hakualue. Nyt se on kuitenkin tuon metätyksen myötä älynnyt laajentaa hakuaan. Mie oikeestaan vähän aiemmin pohdiskelinkin, että kyllä se haku varmaan laajentuu kun se pääsee tositoimiin ja sille loksahtaa se jutun juju. Niinhän siinä onkin käynyt. Sanosin kuitenkin vielä, että treeniä ja kokemusta lisää (tosin ne on kaks asiaa mitä ei varmaan ikinä voi olla tarpeeks).
 |
| Saaga ja sen ensimmäisten kunnollisten noutojen saaliit. |
Suuntia ollaan yritetty myös tässä syksyn myötä opettaa Saagalle. Eli kun kädellä näyttää koiralle mihin suuntaan riista on hävinnyt, sen pitäis sinne päin lähtee ettimään. Sivulle päin (oikealle ja vasemmalle) ohjausta Saaga onkin jo aika hyvin alkanut ymmärtämään, mutta "eteen" -käsky on vielä aina vähän tuurin varassa. Toisaalta, myö ollaan näitä asioita vasta muutama viikko tässä kunnolla harjoteltu käytännössä, että eiköhän siinäkin suhteessa kehitystä tule vielä tapahtumaan.
Tuossa koirassa on yks ainut miinus: se kuumuu metällä tosi nopeasti, jonka vuoksi se on jo muutaman kerran lähtenyt noutamaan paukusta. Sitä se ei todellakaan saisi tehdä. Ei se mitään, kielto perään ja joka kerta se on jäänyt sitten odottamaan lupaa. Ja se kuitenkin rauhottuu aina odotteluaikoina. Luulen, että tääkin asia korjaantuu kokemuksen ja harjoittelun kautta.
Mie oon noilla metätysreissuilla ollut muutaman kerran mukana, ja miun mielestä on ollut tajuttoman hienoa seurata Jonin ja Saagan yhteistyötä. Ne on oppinut kyllä molemmat lukemaan toinen toistansa erittäin hyvin, ja myös toimimaan sen tavoin. Ja kyllä toi koira tekee töitä pääsääntöisesti erittäin hyvin, tunnollisesti ja, mikä parasta: se on aivan innoissaan siitä!
 |
| Joni ja Saaga. |
Ainiin, miun pitää kertoa vielä yks hauska juttu, minkä toi meiän höpsö koira oli keksinyt tuolla Ilomantsissa metällä ollessaan. Mie en todella tiiä onko tää hyvä vai huono juttu, mutta lähinnä tää minuu vaan huvittaa (vaikka veikkaan, ettei noutaja sais näin todellakaan tehdä)... Sorsapassissa ollessaan Joni oli yllättynyt kun Saaga oli tullut luokse suussaan ELÄVÄ sorsa. No ei mitään, ehkä se oli haavakko, vaikkei siinä ruhjeita näkynytkään. Seuratessa koiran liikkeitä huomattiin, että Saaga teki kaislikossa laajan ringin, ja lähti aina ringin "aloituspisteestä" hiipimään kohti syömässä ollutta sorsaa ja otti sen suuhunsa! Sitten se taas tyytyväisenä toi sorsan lähes ehjänä Jonin luokse (kyllä se on siitä kovasti joutunut pitämään kiinni, kun lintuparka on pyristellyt vastaan. Ei lihassa näkynyt kuin pieniä "mustelmia" eikä Saaga sentään ravistellut/muuten "tappanut" niitä). Sorsaparat ei olleet edes ehtineet älytä mitään ennenkun vasta koiran suussa.. Huhhuh. Se siis piiritti yksin syömässä olevia sorsia, joita pojat eivät kaislikolta huomanneet. Se toi tällä tavalla yhteensä kolme sorsaa. Niiden lisäksi kaks oli säikähtänyt ja lähtenyt lentoon, mutta pojat sai ne ammuttua.
Mie nyt korostan, että en kato tapahtunutta itse kovin hyvällä, mutta koira on koira. Ei sitä voi torua siitä, että se tuo sorsan luokse (vieläpä ehjänä!) ja kun kukaan ei edes eka älynnyt, mitä se puuhaa. Ehkä mie laitan tapahtuneen Saagan huumorintajun piikkiin...
 |
| Sorsapassiin menossa. |
Tuo meidän koira taitaa oikeesti olla vielä vähän hullu. Ja en kyllä toivo, että se tuolla samalla tavalla jatkaa tuota touhuaan (tai siis lähinnä tuota oma-alotteista sorsan pyyntiä), mutta aika huvittavaa silti. Ja koirallahan on ikää vasta reilu vuosi.
 |
| Metsästysreissun jälkeen. |
Noh katotaan, mitä se jatkossa keksii....
- Leena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti