Mentiin kyyhkypassiin heti aamusta aikasin. Alussa Saaga juoksenteli höpelönä ympäriinsä lähinnä iloisena siitä, että saa olla irti. Pojathan pääskin paukulle aika monesti, mutta kyyhkyset veti pidemmän korren. Mie lähin sunnuntaina kotiin, mutta Joni ja Saaga jäi vielä Ilomantsiin aikomuksena mennä maanantaiaamuna passiin taas.
 |
| Meidän riistatutka ilmoittaa haukulla heti kun havaitsee riistaa lähellä tietä ;) |
 |
| Valmiina hommiin. |
Maanantaiaamuna Joni saikin yhden linnun alas, mutta lintu jäi haavakoksi. Saagaa se ei kuitenkaan haitannut, eli eikun lintua kohti. Kyyhky ilmeisesti antoi Saagalle vähän nenille, kun koira ulahti päästyään linnun luo. Noo sekään ei koiraa lannistanut, vaan Saaga (lievästi sanottuna) ravisteli lintua. Noutaja ei tietenkään missään nimessä ikinä saa tehdä niin, vaikka lintu olis kuinka haavakko. Ei se Joni ollut siinä ehtinyt kieltääkään sitä, ja oli Saaga kuitenkin linnun lopulta tuonut.
Ei niitä kyyhkyjä kuitenkaan koko aikaa taivaalla lennellyt, vaikka tästä tekstistä semmosen käsityksen ehkä saa. Välillä jouduttiin odottelemaan pitkäänkin, ja kyllä koirakin lopulta malttoi ihan paikallaankin olla kun älysi, ettei koko aikaa kannata höyrytä. Maanantaiaamuna koira oli ollut kuulemma oikein passimiehen unelma.
 |
| Sivulla. |
 |
| Ennen... |
 |
| ... ja jälkeen sen kun Saaga kävi mutaojassa kaulaansa myöten. |
 |
| #passiselfie |
Seuraavan kerran Saaga meneekin sitten sorsan aloitukseen. Siitä sitten enempi.
- Leena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti