Keväthankien sulamisen myötä maasta ilmestyy kaikkea koiran mielestä mielenkiintoista. Saagalla se oli tänä vuonna käpy. The Kävystähän oli jo aikaisemmin puhetta ja kerroin, kuinka se jäi Saagan suolistoon jumiin ja josta se täytyi eläinlääkärin toimesta leikata pois. Tragediasta selvittiin hissun kissun parantelemalla, mutta hiljaa hyvä tulee ja nyt käpy on pelkkä muisto. Leikkausarven voi edelleen nähdä Saagan vatsassa, jos katsoo tarkasti. Sen päälle on kuitenkin kasvanut karvoja niin, ettei arpea huomaa ellei sitä tiedä etsiä.
 |
Meillä on ollut ilo viettää aikaamme myös koirakavereiden kanssa. Leikkikavereina Saagalla on ollut ainakin Marin flätti Minni, Jonin kaverin sekarotuinen Minni, labbis Jiro ja corgi Topi. Mielestäni koiran tulee saada olla ja leikkiä myös muiden koirien kanssa, koska uskon koiran laumaeläimenä tarvitsevan lajitovereiden seuraa. Saaga kiittää kaikkia koirakamuja!
 |
| Flätti Minni ja Saaga keväällä kuraleikeissä. |
 |
| Tämä kuva on tosi huonolaatuien, mutta omalla tavallaan tosi hellyyttävä, kun molemmilla koirilla on omat kepit. Kuvassa siis flätti Minni. |
 |
| Jiro ja Saaga mejä-treenien jälkeen. |
 |
| Kevätrieha toisen Minnin kanssa. |
Talvi oli meillä vähän sellaista rauhoittumisen aikaa ja taukoa monista harrastuksista ja lähinnä vain lenkkeiltiin ja leikittiin kavereiden kanssa. Välistä tehtiin pieniä noutoharjoituksia dameilla ja tietenkin myös perustottelevaisuutta tulee opeteltua lenkkien lomassa. Kun lumet ja jää sulivat, aloimme palautella mieleen mejän ja käytännön metsästyksen saloja.
Mejää treenailtiin kotona ja kokeissa. Kevään ensimmäisessä mejä-kokeessa starttasimme vielä avo -luokassa, josta saimme ykköstuloksen pistein 47/50, joka on muuten Saagan paras pistemäärä tähän mennessä kyseisessä lajissa. Tämän myötä Saaga pääsikin voittajaluokkaan. Eka voi -luokan koehan palautti minut maan pinnalle, kun hirven jäljet hämäsivät Saagaa ja tuloksena oli nolla. Pikkuhiljaa saimme kuitenkin parannettua ja voi2 tuloksen jälkeen saimmekin kaksi ykköstä. Selvää on, että tulevalta kaudelta toiveena olisi saada plakkariin vielä se yksi voi1. Tärkein tulevan kauden tavoite on kuitenkin se, että saisin Saagan pysähtymään makauksille. Viime mejä-treenihän osoitti, että Saagan kohdalla paras motivaattori makauksien merkkaamiseen on namipalat makauksilla. Treeniä, treeniä.
 |
| Kevään ensimmäiset mejä-treenit. |
 |
| Odotellaan jäljelle pääsyä mejä-kokeessa. |
Metsästyskausi alkoi meillä jo alkukesästä, kun Joni sai tilaisuuden mennä ampumaan räkättejä erään tuttunsa mansikkatilalle. Jälkikäteen ajateltuna se oli kuin lottovoitto: Saaga sai kesän aikana hyvän rutiinin noutamiseen, kun noudettavaa oli niin paljon. Räkätin metsästyksen aikana Saaga oppi myös odottamaan noutokäskyä ja rauhoittumaan passipaikalla. Aikaisemminhan se oli aikamoinen höseltäjä, mutta tekemällä oppii. Räkättijahti loi todella hyvän pohjan syksyn kyyhky- ja sorsajahdille: Saaga on metsällä tasaisen varma suorittaja, jolla ei itsetunto lopu kesken. Muutamia hattutemppujakin aikaan saanut koira ei jättänyt löytämättä kuin yhden ainoan sorsan. Tietenkin myös parannettavaa on ja ensi kaudella tulee keskittyä vieläkin maltin harjoittamiseen (vaikka se onkin parantunut paljon), käsimerkkien vahvistamiseen ja haun syventämiseen ja laajentamiseen.
 |
 |
| Kaks vee. |
Syksyn sorsastuskausi jatkui todella pitkälle alkutalveen, jonka jälkeen alkoi taas rauhoittumisen aika. Muutaman kerran käytiin mejäilemässä, mutta pikkuhiljaa lopeteltiin harrastuskausi. Kuten aina, Saaga oli innoissaan lumien tulosta. Loppuvuosi menikin aika samoin tavoin kuin alkuvuosikin: lenkkeiyä ja kavereita. Nyt vuoden vaihtumisen jälkeen vielä vähän aikaa haaveillaan tulevasta harrastuskaudesta. Mielen virkistykseksi ollaan ilmoittauduttu hajustarttikurssille, josta myöhemmin lisää.
Nyt toivotamme kaikille hyvää ja onnellista alkanutta vuotta!
- Leena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti