Ekalle makaukselle Saaga pysähtyi (jes!), samaten se pysähtyi myös toiselle, neljännelle ja kuudennelle (joissa oli kinkkua), mutta pysähtyipähän kuitenkin. Kolmannen makauksen Saaga ohitti: käveli vain yli. Viidennen se sitten kokonaan ohitti, koska otti seuraavan ilmavainulla (kuvassa katkoviiva on reitti, jota Saaga kulki). Toki voihan olla, että myös jäljen siksak -muoto on vaikea, varsinkaan kun välimatkat eivät olleet kovin pitkiä, sillä jos yhtään tulee niin noin lyhyt jälki sotkeentuu helposti. Päätettiin siltikin kokeilla tuota.
 |
| Viimekertainen jälki. |
Jälki oli suon laidassa, eli maasto oli vähän semmosta kosteaa ryteikköä. Kuten mun taiteellisesta kaaviosta näkyy, meidän jälki kulki niin, että ojanylityksiäkin tuli.
Jäljestämisen jälkeen annettiin meidän koirien leikkiä yhdessä. Jonkun pitäis opettaa Saagakin leikkimään, kun se vaan aina juoksee ympäriinsä kuin päätön kana ajatuksella "ylipaino on ylivoimaa". Välillä myös ihmiset joutuu väistelemään kun yks monsteri pitää vähän hauskaa.
Viikonloppuna meillä oiskin sitten seuraava koitos liittyen jäljestykseen. Päästiin nimittäin Lieksassa järjestettävään mejä-kokeeseen. Onneks sinne on tulossa myös yks tuttu niin ei jännitä niin paljoa. Suuri jännityksen aihe silti on miulla ne makausten merkkaamiset sekä metsäneläinten hajut, jotka voivat pahimmillaan ohjata koiran jäljeltä, josta voi seurata hukka. Mie olisin tyytyväinen jos saataisiin tulokseksi AVO2. Koskaan ei voi kuitenkaan tietää, mitä muuttujia matkalla tulee. Täytyy vaan muistaa pitää liinan päästä kiinni hissun kissun ja antaa koiran tehdä työt. Lopputulos on mikä on, ja se selviää sunnuntaina.
Nyt sit vaan toivomaan parasta ja pelkäämään pahinta.
- Leena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti