Noutotreenejä

Nonnii eli nyt ollaan sitten taas palattu noutotreenien pariin. Ollaan nyt käyty muutaman kerran tekemässä mitä erilaisempia noutotreenejä Saagalle vaihtelevissa maastoissa. Perusasiat Saagalla on miun mielestä jo hanskassa: se tietää mitä siltä pyydetään ja mitä sen tulee tehdä kun se löytää damin/riistan, vaikka se ei aina ihan niin teekään. Nyt pitää sitten keskittyä hienosäätöön ja rutiinin luomiseen. Ollaan yritetty treeneistä tehdä mahdollisimman käytännönläheisiä, mikä ehkä helpottaisi koiran työskentelyä sitten metsällä. 

Treeni 1: hakuruutu

Joni kävi viime viikolla Saagan kanssa kaksin treenaamassa. Joni vei damit n. 25m, 40m ja 70m päähän (jotka ovat melko normaaleja sorsan putoamismatkoja). Kauimmaista damia oli vähän matkaa vedetty maassa eli tehty ikäänkuin jälkeä. Tehtävä oli siis hakuruudun kaltainen. 

Tällä kerralla Saaga toimi lähes täydellisesti: se kävi hakemassa ensimmäisen damin ja toi luokse (tosin ei ihan käteen asti). Kaksi seuraavaa se kävi innokkaasti hakemassa ja toi molemmat täysin ongelmitta käteen asti! Aluksi Saaga oli hakenut dameja turhan kaukaa, mutta löysi ne helposti tultuaan lähemmäs. Mielestäni on kuitenkin hyvä asia, että koira on laajentanut hakuansa, koska aiemmin meillä oli "ongelmana" se ettei Saaga mielellään lähtenyt kovin kauas ohjaajasta. 

Treeni 2: kaislikossa työskentely, haku

Tänään käytiin sitten harjoittelemassa kaislikossa. Maasto oli aika haastava koiralle, koska Saagahan ei aiemmin noin tiheässä kaislikossa oo kauheesti touhuillu. Lisäksi kaislikossa oli pieniä suppia. Tällaisessa maastossa koira ei välttämättä näe tarkalleen, minne riista putoaa. Lisäksi kaislikko on myös siinä mielessä haasteellinen, että näkyvyys ei ole parhain mahdollinen. Koiran täytyy siis työskennellä todella paljon nenällä. Laitettiin damiin vähän sorsahajustetta (jota ostettiin ihan kokeilumielessä). 

Tänään tavoitteena oli haku ja koiran itsevarmuuden lisääminen. Tehtiin harjoituksia niin, että heitettiin damia välillä niin, että Saaga näki putoamisen ja välillä niin, ettei se nähnyt putoamispaikkaa. Aluksi koira vaan juoksenteli edestakaisin kuin päätön kana. Kun se löysi damin ensimmäisen kerran, älysi se että "hei, nythän etsitäänkin siis tätä". 

Muiden heittojen jälkeen koira oikeasti työskenteli, eikä vaan juoksennellut. Ei näkynyt muutakuin heiluva kaislikko aina siellä, missä Saaga meni. Muutamilla kerroilla damin löytäminen oli ilmeisen vaikeaa ja siihen meni aikaa, mutta eihän se mikään nopeuskisa olekaan. Dami oli välillä myös "supassa", josta haju ei levinnyt juurikaan. Nämä seikat huomioon ottaen koiran työskentely oli mielestäni hyvää. Lisäksi Saaga oli todella innoissaan koko ajan, eikä näyttänyt merkkiäkään turhautumisesta tai mielenkiinnon puutteesta. 

Damit palautuivat nätisti ohjaajan luokse, tosin ei ihan käteen asti. Tällä kertaa painotus olikin etsimisessä, joten ei viilattu käteen asti palauttamista. 

Saaga odottaa uutta tehtävää ja uusia käskyjä innokkaana häntä heiluen.

Tiivistettynä siis...

Saagan haku on parantunut huimasti. Se lähtee mielellään kauemmas ohjaajasta kuin ennen, varsinkin helpossa maastossa jossa näkyvyys on hyvä. Kuitenkin vielä itseluottamusta pitäisi lisätä sen verran, että se onnistuisi myös vaikeammassa maastossa. Tämän päivän harjoituksissa se lähti mielellään omalle vanhalle jäljelleen, jos damia ei löytynyt (kun oli heitetty eri suuntaan kuin aiemmin). Saaga ei siis välillä oikein "uskaltanut" lähteä alueelle, jossa ei ollut jo ollut. Tämä tulee kuitenkin vain harjoittelemalla ja rutiinilla. 

Palauttaminen, joka oli meille aikaisemmin iso ongelma, on jo niin sanotusti hanskassa. Lähes aina noudettava asia tulee ohjaajan luokse asti. Joka kerta se ei ihan käteen asti tule, mutta max. kahden metrin päähän ohjaajasta. Vain hienosäätöä tähän asiaan.

Into ja työskentelymotivaatio on Saagalla sellaisia valtteja, joita tulisi vaalia. Saaga lähtee jokaiseen uuteen tehtävään niin tarmokkaasti ja aidolla innolla, että sitä on ihan iloa katsoa. Mielestäni myös oppi menee perille, ja yhteistyö säilyy, kun molemmilla on mukavaa. Ei koira tee työtä, jos se ei ole mukavaa. Ei tee ihminenkään. 

Mutta kylläpä simahti koira tämän päivän treenin jälkeen. Kävi vaan miun jalkojen lämmittäjäks lattialle kuorsaamaan.

Näillä eväillä hyvin mielin jatkotreeniä vaan. 

- Leena