Labradorin elämää

Tätä blogia miun on tarkotus pitää lähinnä muistikirjana itselle siitä kuinka meidän treenit ja elämä meidän labukkaneidon, Saagan, kanssa sujuu ja mitä kommelluksia meille tapahtuu. Yritän, ettei tänne tulis kauheesti tekstiä, vaan koitan tiivistää  miun ajatukset mahdollisimman tiiviiksi. Aina, tai oikeestaan juuri koskaan, en onnistu. Yritän kuitenkin.

Miulla on siis Heinäkuussa 2013 syntynyt labbis narttu, oikealta nimeltään Ipohin Saga-Saphira. Lempinimiä koiralla on useita, joten aina kun puhun Saagustista, Saphirasta tms. niin tarkoitan tätä yhtä ja samaa koiraa. Vaikka Saaga on miun nimissä, on myös avomieheni Joni mukana kasvattamassa koiraa. Jonin kanssa meillä olis aikomus saada Saagasta noutaja Jonin mukaan sorsametsälle. Koulutus on lähtenyt jo aika hyvin liikkeelle, mutta siitä kirjotan myöhemmin tarkemmin. 

Joni ja Saaga taipumuskoetreeneissä toukokuussa 2014.

Mie olen alottanut Saphiran kanssa mejä -harrastuksen. Ollaan käyty vasta muutamissa harkoissa, mutta katsotaan miksikä se siitä kehittyy. Kiinnostus on ainakin kova lajia kohtaan, ja koirakin taitaa tykätä todella paljon.

Saaga on energinen, iloinen ja huumorintajuinen koira, jolla myös tahtoa ja omapäisyyttä löytyy. Huumorintaju ei aina itselläkään koiran kanssa riitä, mutta pääosin tuo on todella ihana ja päivää piristävä otus. Pentuna oli vähän rasavilli ja saikin meillä kotona vähän tuhoja aikaan, mutta eiköhän se pennuille sallita. 

Ainiin, kyllähän mie myös näyttelyissä Saagan kanssa jonkun verran oon käyny, mutta en ehkä mieltäisi sitä harrastukseksi vaan lähinnä hauskaksi ajan vietoksi. 

Saaga miun sylissä parin viikon ikäisenä.

Ei paljoa tekstiä.. Eipä vissiin.


-Leena