Mejä -meijän juttu

Elikkä, kuten oon aiemmin jo maininnukkin, niin ollaan oltu nytten Saagan kanssa mejä (metsästyskoirien jäljestämiskoe) -kurssilla. Tää on se miun ja Saagan juttu. Tämäkin kurssi oli pk-noutajien järjestämä. Joni oli messissä ja esitti toimikuntalaista auttaen jälkien teossa ja opastuksessa.

Kokonaisuudessaan kurssi meni tosi hyvin ja Saaga todella pitää lajista ja se on siinä luonnon lahjakkuus. Myös tuulisella kelillä avoimessa maastossa olevan jäljen koira suoritti todella hyvin. Erään ohjaajankin mukaan koiran työskentely on erinomaista. Jäljet ovat olleet aina tuoreita, max. puoli tuntia vanhoja, koska ollaan itse tehty ne. Ensimmäisellä kerralla tehtiin vain lyhyet ja kaarevat jäljet, koska suurin osa koirista oli jäljellä ensimmäistä kertaa. Muilla kerroilla teimme jo kulmia ja makauksia. Saagaa ei ollenkaan jännittänyt veren haju, mikä johtunee siitä että se on ollut aiemminkin tekemisissä tuoreen veren kanssa esimerkiksi majavan metsällä.

Harjoituskerroilla, joita meillä oli kolme + möllimejä, huomasin Saagan vähän ohittavan makaukset, joten makauksia meidän on ehdottomasti harjoiteltava. Avoimessa luokassahan makauksia on kaksi, ja ne sijaitsevat kulmissa. Kokeessa makaukset tulisi merkata esimerkiksi pysähtymällä/haistelemalla. 

Alkujutusteltua. Jonilla oli lepotuoli mukana treeneissä :D
kuva: Arvo Savinainen

Tiistaina meillä oli möllimejä, jossa oli kokeenomaiset jäljet, vaikkakin tuoreemmat (n. 2h) ja lyhyemmät (n. 300m). Meitä oli arvostelemassa kaksi tuomaria: Minna Vornanen ja Markku Hassinen. Meiän tuomariks sattui Markku, jolta sain hyviä vinkkejä, joita ei itse ohjaajana tule ajatelleeksi:

1. Liinaa ei kannata kokeen aikana kelata, koska se voi häiritä koiraa eli jos koira pysähtyy tai palaa takaisin alle liinan verran, pysähtyy myös ohjaaja. Lisäksi tuomari saattaa katsoa liinan kelauksesta aiheutuneet käsien liikkeet koiran ohjaamiseksi, joka ei siis ole hyvä juttu.

2. Jos liina sotkeentuu koiran jalkoihin, ei sitä kannata alkaa selvittelemään, ellei se häirite koiran työskentelyä. Liinan selvittäminen voi katkaista koiran työskentelyn ja tehdä enemmän hallaa kuin sen ollessa koiran jalan alla. 

3. Koiraan tulee luottaa koko jäljestyksen ajan: koira tietää taatusti ihmistä paremmin, missä jälki kulkee. Kotona voi ehkä yrittää ohjailla koiraa jos tietää missä jälki menee. Kokeessa tämä ei ole mahdollista, koska jälki on piilomerkitty, eli merkkejä ei näe menosuunnasta. 

Möllimejän jälki (AVO), yksi sivu n. 100m

Möllimejän tulokseen olin todella tyytyväinen! Saimme arvosteluksi Mölli1!!  Jälki oli siis n. 300m pitkä, jota Saaga jäljesti 5 min. Olin yllättynyt tuloksesta, sillä ajattelin, että pisteitä olisi rapissut pois toisen makauksen huomiotta jättämisestä ja muutenkin tuntui, että Saaga meni välillä aivan väärään suuntaan. Mutta tässä huomaamme jälleen, että kyllä se koira jäljen paremmin tietää. Myös muut kurssilaiset suoriutuivat "kokeesta" erinomaisin tuloksin. 

Tuomarin arvostelu Saagasta:

Saaga tutkii innokkaasti lähtömakauksen ja ohjattuna etenee maavainuiseen jäljestykseen. Ensimmäinen osuus mennään erinomaisesti jäljen tuntumassa edeten ensimmäiselle kulmalle. Kulmassa koira hakee jäljen jatkoa lenkittäen sitä. Käy makauksella pikaisesti. Jatkaa toiselle osuudelle erinomaisesti jäljen tuntumassa pienin tarkistuksin. Ennen toista kulmaa ehkä jälkinarun verran molemmilla sivuilla tarkistaen. Toinen makaus ohitetaan huomiotta. Kolmas osuus jatkuu jälkitarkasti ja vain ensimmäistä hieman laajempi tarkistus vasemmalle jäljestä ennen kaatoa, jolle jäljestää veretyksen loppuun. Sorkan nappaa heti suuhunsa.
Lupaava nuori jäljestäjä, vain makauksien harjoittelua ja hyvä tulee.

Eikun kokeisiin!

Vaikka tuomari kovasti kehotti meitä menemään Saagan kanssa mejäkokeisiin, luulen että harjoitellaan nyt tämä kesä ja katsotaan, miten menee ja miltä tuntuu ja sitä mukaa pohditaan, mennäänkö vielä tänä syksynä kokeisiin. Mutta ennen elokuuta en mene, se on vissi. Pitää myös kattoa, että miten meillä muuta ohjelmaa on. Esimerkiksi taippareita ollaan mietitty joko täksi syksyksi, tai mahdollisesti vasta ensi vuodeksi. Eli mitään ei ole lyöty lukkoon, vaan katellaan vielä jonkin aikaa. Ei sitä koirallekaan saa liikaa ohjelmaa olla. Tulee muistaa se, että kaikki mikä on meille harrastusta koiran kanssa, on koiralle itselleen työtä. 

Kurssiporukka möllimejän jälkeen. Oikealla myös tuomarit Markku ja Minna.
kuva: Arvo Savinainen

Kokonaisuudessaan oli todella hyödyllinen kurssi ja kaikilla oli kivaa. Kiitos kaikille mukana olleille, ohjaajille ja tuomareille! 

Harmi kyllä, ettei miusta ja Saagasta oo yhtään kuvaa jäljestyshommista. Ehkä niitä kerkii ottaa myöhemminkin ;)


- Leena